Voi voi verkkoa

Puhelimella leikkiminen jatkuu edelleen.

Tein
mielenkiintoisen huomion: Soneran 3G-verkko ei toimi. Tai jotain. Eilen
meni puhelut läpi hienosti. Tänään koko päivänä ei ole kyennyt soittaa
mihinkään, eikä kukaan ole päässyt mulle läpi. Äkkäsin laittaa 3G:n
pois päältä, niin johan rupesi puhelimen perustoiminto - puhelut -
toimimaan. Kuitenkin esimerkiksi tietoliikenne toimi kyllä.

Huvittaa vain, kun mikään mulle uus juttu ei tänään toimi. Ei Blogger, ei Soneran 3G. Mitähän seuraavaksi?


Ilmeisesti 3G-verkon onneton toiminta Suomessa on sekin ihan yhtä
tyypillistä kuin blogipalveluiden polvillaan olo. Äiti joutui
kääntämään Elisa-liittymän puheluiden rutinan ja katkeilun takia
puhelimestaan kans 3G-verkon käytön pois päältä.

Autiot pihat

Kesä vei lapset mennessään.





(Valokuvatorstai, aiheena hylätty.)

Test Run

Tältä se nyt sitten näyttää. Mulkoileva Alli, olkaa hyvä.



Reso on webiä varten huononnettu, mutta jätin kaikki värikorjaukset
tekemättä. Kuva on otettu pimeässä nurkassa höpeltimen lediflashin
kanssa.



Olen tyytyväinen. Edellinen höpellin ei olisi saanut aikaiseksi mitään
muuta kuin kasan tummia rakeita ja keltaisena välkkyvät silmät.



Jos vertaatte edellisen valokuvatorstain karvasäärikuvaa tähän uudella
puhelimella otettuun karvajalkaan, niin ero on huomattava, eikä
tarvinnut edes keskittyä näpsäisyyn. Tarkennuksen kanssa ei ongelmia
toisin kuin kun yritin valokuvatorstain kuvaa räpsäistä. Ja valaistus
on meillä himassa tällä hetkellä aivan yhtä huono kuin silloinkin.



Ei flashia



Flashilla.



Riittä niinkö mulle. Ainakin tää säärten vilauttelu.



Päiväsaikaan tolla vehkeellä saanee aivan perfektoja muistoja ja
pikkuhupakuvia, jos kerran kakkavalossakin tulee lähes siedettävää
jälkeä. Selkeä muutos parempaan suuntaan, olipa hyvä ostos eurolla.

Valinnan vaikeus

Olen nyt vuorokauden maistellut tuota puhelinyhtiöni tarjousta ja katsellut kytkykaupan puhelinvaihtoehtoja.


Huomaan, että olen tämän vajaan vuoden aikana todella vieroittunut
Nokia-puhelimista. Ne ovat kolhon ja sieluttoman näköisiä, ja valikot
ovat suorastaan rumia. On ilmiselvää, että jatkan
SonyEricsson-linjalla. Tällä hetkellä käytössä oleva "oranssi" eli w550i on palvellut minua hyvin, ja käyttöliittymä on mieluisan näköinen ja oloinen.

Oikeastaan arvon nyt kahden tuotteen välillä, w850i:n ja k800i:n.
Ääni versus kuva. w850i:n soitin ja äänenlaatu ovat saaneet runsaasti
kehuja. k800i:n soitin on kuulemma mitäänsanomaton ja äänenlaatu
"tavallinen"

Sen sijaan k800i on 3,2 megapikselin
kamerakännykäksi yllättävän hyvä kamera, vaikka ei aivan pärjääkään
paremmille perusdigipokkareille - huokeammille kuitenkin. w850i:ssäkin
on 2 megapikselin kamera, ja ei kuulemma aivan paksa sekään. Kunnon
flash ja autofocus kuitenkin puuttuvat, kun taas k800i:ssä olisi
xenon-salama ja se pirun autofocus.

Kummassakin on ulkoinen
laajennettavissa oleva muisti. w850i käyttää memory stick pro duoa,
k800i memory stick microa (M2). w850i:n bundlessa tulee mukana gigan
muisti, k800i:n mukana vain 64-megainen M2 - eli pitäisi erikseen
melkein saman tien pulittaa gigan halutakseen liki 50 erkkiä.


w850i on kaunis, näppäimistö liukuu esiin piilostaan tarvittaessa.
k800i on vähän kolhon näköinen, näppäimistöä ei saa piiloon.

Hitto että on vaikeata. Form over function vai ei?

Later edit:
Asiaa
punnittuani tulin siihen tulokseen, että mp3-soitinta tulen tuskin
koskaan erikseen ostamaan, koska musiikinkuuntelua harrastan
liikenteessä kaikkein eniten - ja puhelin on kuultava kun poppis soi.
Nykypuhelimissa alkaa lisäksi olla sen verran hyvän kokoinen ruutu ja
ominaisuudet, että voin aivan hyvin katsella stand-up-koomikkojani ja
tv-sarjojani kännykän ruudulta - video-iPodille ei siis käyttöä.
Kameraan on turha satsata, kun kuitenkin kunnon kuvia ottaessa
tarvitsee vähintään sen laadukkaan pokkarin. Joten kunnon kamera
erikseen, hupifotoja varteen riittää 2 megapikseliäkin.

Eli w850i voitti.

Nyt
kun sen puhelimen vielä saisi. Kampissa myivät eioota. Olen varannut
toisaalta heidän viimeisen kappaleensa, joka pitää poimia tänään.
Toivottavasti se on myös siellä odottamassa kun hilpaisen töistä
kotiin, tai tulee paha mieli.

Ja vielä myöhempi edit:

Hohoo! Nysse on. Se on hieno. Uuh aah. Mutta pirskutan mutsi ei
suostunut videopuheloimaan mun kanssani testiksi. Enkä tiedä ketään
muuta jolla olis moinen.

Kamerasta muuten sen verran, että on
se kuitenkin ihan selkeästi parempi kuin w550i:n kamera, eikä kyse ole
pelkästään pikselimäärästä. Valkoisen pisteen automaaginen määritys
toimii ihan siedettävästi, ja hämärämoodissa kuva rakeutuu selvästi
vähemmän. Liikkuvaa kuvaa en ole vielä testaillut. Ääni on parempi,
radionkin vastaanotto ehkä parempi - vasta kaupungilla se tulee
testattua kunnolla.

Apua, leluja, lääh!

Olen viitannut kintaalla näille "saat puhelimen eurolla, jos oot meidän
bitch kaks vuotta"-diileille, koska se olisi tarkoittanut liittymän
vaihtamista. Mikä taas ei kiinnosta.


Mutta nyt oma palveluntarjoaja asiakastarjoaa puhelinta sillä ehdolla,
että vaihdan vain liittymätyyppiä. Halvempaan kuin mikä mulla nyt on,
näemmä.

Olen pulassa. Himoan. Apua. Leluja, lääh.

Kesanto

- Jipii, ainakin puoli vuotta lomaa, iloitsi naisen Veet-karvakaavin! - Turpa umpeen, tai nakataan sut vessanpönttöön, ärisivät naisen parranpoisto-kylmävahaliuskat. (Valokuvatorstai, aiheena syksy)

Päivän lehtikatsaus

Iltalehti kertoo, että osa nuorista pitää muiden etnisten ryhmien
edustajia tyhminä. Asian selittänee se, että kysely oli tehty Turussa.


Iltalehti lietsoo myös euroviisuhysteriaa julkistamalla huhuja Suomen
karsintanimistä ja kertomalla viisufanien suosikkilistan kärkinimet.
Viime kisoissa suomalaisia vihdoinkin näpäytettiin sillä tosiasialla,
että viisumenestys vaatii jotain uutta, erilaista, omaperäistä ja
räväkkää. Tästä viisastuneina viisufanit haluavat kisoihin totta
tosiaan uudet, erilaiset, räväkät ja varsinkin omaperäiset Hanna
Pakarisen, Anna Erikssonin tai Antti Tuiskun.

Alepan jonossa
iski silmään vanhempien akkain lehdet kuten Sara ja Jade. Onko niin,
että kun ylittää tietyn iän, niin pitää ruveta kestämään kaiken
maailman pep-sloganeita kuten "elä ja uskalla" tai "viritä voimavuodet"
Tällaista luullaan ämmien haluavan lukea? Kuulostaa aivan yhtä hienolta
ja kohderyhmän sisällä ololta kuin nelikymppinen toimittajanretale,
joka yrittää vaikuttaa nuorekkaalta kirjoittaessaan teinilehteen
"snaijaatsä".

Tyttö vuosien takaa

Kun synkän syksyn kourissa ajattelee omaa pienuuttaan ja huonouttaan
sekä alkaa käpertyä omaan itseensä ja erakkomaisuuteensa, niin voiko
sopivammin sattua, että yön pimeydessä sähköpostin inboxiin pärähtää
mieluisa nimi vuosien takaa.


Yli kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Niin paljon, etten
olekaan näemmä ainoa, joka on tänä kesänä ja syksynä pulahtanut
nostalgian aallokkoon.

Nostalgia on hyvä asia.
Parhaimmillaan se aktivoi ja tuo kuulumisia ihmisistä, jotka olivat
jossain elämän vaiheessa todella tärkeitä, mutta joihin ajan ja elämän
koukeroiden takia kuitenkin yhteydet ovat katkenneet.


Jännää on, että kun hehkutin täälläkin löytämääni vanhojen juhlakuvien
pinoa, seassa oli myös tästä yhteyttä ottaneesta henkilöstä aivan ihana
kesäinen kuva. Kuvan taakse oli kirjoitettu kauniita sanoja
ystävyydestä ja sen kestävyydestä. Haikeasti hymyilytti ja vähän
hävetti, että kaikesta huolimatta vuodet olivat vierineet
hiljaisuudessa. Mietin mitähän mahtaa kuulua, viimeksi nähtiin yli
viisi vuotta sitten ohimennen, kun hän odotti esikoistaan.

Voiko siis loistavampaa ajoitusta olla. Toivottavasti saamme aikaiseksi tärskyt.

One small step for....

- Mitäh, Lasse on ollut ties kuinka kauan farkkuboikotissa, ja nyt se
sit sortui vain vähän aikaa sen jälkeen kun Paula kertoi siitä
boikotista.

- Sun täytyy kommentoida Paulalle että se on pahanilmanlintu!

- Emmä kommentoi blogeja.

- Aijoo, kommentoinnista on liian lyhyt matka oman blogin perustamiseen.

- Joo... "tästä tuli ny vähän pitkä, tarttis melkein oman blogin, hmmmmmmm...."



Later edit:



- Emmä noin sanonut! Mun pitää perustaa blogi, jossa mä korjaan kaikkia noita sun vääristelyjä!

Huh hellettä

Jokos terminen kesä on julistettu päättyneeksi?



Ihmetyttää vain, että kun tuolla on jatkuvasti sellaiset 13 astetta oli
valoisaa tai ei. Jotenkin pikemminkin keväinen kuin syksyinen fiilis
harmaudesta huolimatta.



Tälleenkö ne kasvitkin menee sekaisin?  Nyt tiedän miltä se tuntuu.

Maailma tuhoutuu

Alamme hiljaksiin suunnitella tammikuista Eurodisney-reissua. Vaikka en
olekaan mikään ekoihminen (mutta anoppini mielestä silti tiedostava :-)
alkoi sapettaa miten viime vuosina matkojen hinnat ovat heittäneet
ihmeellistä häränpyllyä.


Mietimme nimittäin, että emme olisi lentäneet, sillä kaksi kolmannesta
meistä hieman pelkää lentämistä. Tutkittiin siinä sitten erilaisia
pintamatkailumuotoja, ja tuomio oli ihan selkeä. Pakko on lentää, sillä
halvimmillaankin reissu laivalla ja junalla/bussilla olisi liki kolme
kertaa lentoja kallimpi.

Muistan vielä nuoruudestani
muutaman selkäreppureissun Saksaan ja Englantiin. Silloin oli vielä
selkeästi halvempaa ottaa bussilippu Lontooseen kuin lentää koneella.
Saakelin halpalentoyhtiöt tuhoaa maailman.

Tietysti jos
autolla menisi, niin saattaisi päästä alle lentohintojen, mutta ihan
Pariisiin saakka ei jaksaisi ajaa. Varsinkaan talvella. Varsinkin kun
lomaa on vain viikko.

Ärsyttävää.

Traaginen välirikko Perämiehenkadulla

Valion rullakon (luvaton käyttö kielletty) ja Alepan ostoskärryn
(naapuri, jonka tunnet nimestä) syksyn aikana kiristyneet välit
kulminoituivat tänään totaaliseen välirikkoon. Valion rullakko on
kyhjöttänyt järkyttyneenä koko päivän läheisen toimistoportaan
hississä, eikä suostu siirtymään tai puhumaan kellekään.



Kriisiavun tarjoamista harkitaan.

Pissit housussa

Perheen sarjasuosikeista alkavat jaksot uhkaavasti huveta. Siispä ryhdyimme ex-tempore katsomaan stand-up-komiikkaa.



Satsissa on tyyppejä, jotka ovat periaatteessa ihan kohtalaisia, mutta
silti jokin mättää, vaikka jutut olisivat freesejä ja jokseensakin
hauskojakin.



Esimerkiksi Dave Attell tai Jim Breuer. Kai suhteellisen suosittuja,
mutta ei jaksa iskeä. Jossain määrin jopa Robin Williamsiinkin turtuu,
jos show venyy yli tunnin.



Ja toisaalta sitten on tyyppejä, joille jaksaa nauraa aivan kippurassa
vaikka olisi kuullut jutut jo noin kiljoona kertaa aikaisemmin.



Tällaisia ovat muun muassa Denis Leary, Greg Rogell, Jim Gaffigan ja
Lewis Black.  Learyn No Cure for Cancer -pätkän voisin katsoa
vaikka kuinka monta kertaa. Tasaisin väliajoin, varsinkin syys- ja
talvipimeillä, se soi pipodiskossa työmatkoilla ja saa minut julkisissa
kulkuvälineissä vaikuttamaan avohoitopotilaalta. Myös Lewis Blackin
selitys sille miksi soijamaitoa ei saa kutsua soijamaidoksi saa minut
kurottelemaan inkontinenssilääkkeitä joka kerran (selitys muuten on,
että koska ei ole olemassa soijatissiä).



Stand-upissa ei selvästikään ole kyse pelkästään materiaalista vain
nimenomaan ulosannista. Ilman kunnon deliveryä ja varsinkin ajoituksen
tajua floppaa hyvälläkin matskulla jo ensimetreillä.



Näitä katsoessa ryhtyy automaattisesti harmittelemaan, että vaikka
stand-up-scene on Suomessa viime vuosina ollut kovassa nosteessa,
yleinen suomalaisten lavakoomikkojen taso on edelleen aika huono.
Nimenomaan delivery ja ajoitus sukkaavat joka toisella. Jotenkin asiaa
alleviivaa hyvin se, että André Wickström on hyvä omalla
äidinkielellään, mutta suomeksi esitys kärsii pahasti.



No, enpä ole onneksi vielä huonoa Jaakko Saariluoman esitystä nähnyt,
ja sillä pärjää jo pitkälle. Siinä on taas esittäjä, jonka ulosannin
takia tututkin jutut iskevät pissit housuun kerta toisensa jälkeen.



By the way, voisko joku kertoa onks Jaakolla veli jonka nimi on Lauri?

Jälkipyykki ilman promilleja veressä

Elämä alkaa hiljalleen voittaa. Otsalohko tosin jomottaa edelleen siinä
määrin, että toinen Dexit ja roskaruoka eivät välttämättä ole mikään
huono idea.



Yleensä, tälläkin kertaa, ihme hymyilyä baarimikoilta ja seuralaisilta
keräämäni yhdistelmä kahvi + olut ei tällä kertaa toiminut ollenkaan
niin hyvin kuin viimeksi. Tosin taisin puhua pälpättää taksikuskin
melkein pyörryksiin.



Näemmä olen yöllä rapoa räpeltäessä onnistunut unohtamaan ainakin
puolet kaikista jotka näin ohimennen, joiden kanssa puhuin tai joiden
vieressä istuin. Kannattaa lukea Hurinan näkemys illasta, siellä on mainittu vähintään kaikki ne jotka itse onnistuin unohtamaan ja vielä paljon lisääkin.



Ja edelleen suuri kiitos kaikille jo mainitsemilleni ja niille joita en
tajunnut mainita. Oli todella hieno ilta ja te olitte kaikki hurjan
mukavia, ystävällisiä ja kivoja.



Anteeksipyynnöt Timolle, jos saatoin hänet hämilleen julkisella paikalla. Toiset anteeksipyynnöt Nikelle, jota juotin enemmän kuin itseäni - hyvä että Veera oli
skarppina kuten aina ja paikalla auttamassa miehen taksiin. Lisäksi
anteeksipyynnöt kaikille teille, joille en välttämättä
tajunnut/ehtinyt/osannut/niinqu sanoa edes päivää.



Ja Helenille muistutus, että oluenjuonti-ilta laulaen pitää toteuttaa.

Seminaarirapo

Ethä olikhin hyvät ishännät.


Ensinnäkin alkuillasta ei tarvinnut nostaa pepandeeraa penkistä kuin
korkeintaan vessaan, sillä äärest hieno ja jokaisen nuoren naisen,
miksei vanhemmankin, päiväuni - Nikke
- otti ja kantoi minulle kaliaa koko alkuillan. Jotain tekemistä asian
kanssa saattoi olla sillä, että herra vingutti S-etukorttiani
edukkaamman oluen takia, mutta silti. Minä istuin. Minulla oli olutta.
Olin onnellinen oluesta. Sitä paitsi minulla oli hyvää, turun,
skotlannin ja skoonen murretta sujuvasti vääntävää herraseuraa (mental
note: seuraavan kerran varapikkuhousut mukaan).


Muitakin hienoja ihmisiä oli paikalla, viimeistään siinä vaiheessa kun siirryttiin Milenkasta Juttutupaan: Schitzo-Janne, Mari, Jarkko, Skrubu, Perso, Pörrö, Just Sopivasti, sulosumpsukas Timo (jonka raahaisin hiuksista luolaan osapuilleen heti, ellen olisi onnellisesti naimisissa), Helen, Turisti, PA, Luksus, Hurina, Sedis, Kari, jopa Mitvit.
Ja aivan hemmetin monta muuta aikaisemmista karkeloista tuttua naamaa,
jolle minulle ei välttämättä ole edes nimiä, ainoastaan näkömuisti
(johtuu myös osaksi huonosta kuulosta, eli nimi on sanottu, mutta korva
ei rekisteröi, pää vain nyökkää). Sisäpiiristä ei puhettakaan, sillä
olin ihan pihalla mutta silti onnellinen. Überkuulin Samia tosin jäin kaipaamaan.


Illasta on huomioitava se, että vaikka Oopa oli
paikalla, en saanut esitystä Oopan kielestä PA:n korvassa, mikä
tietenkin korvensi minua kovasti. Siispä suuntasin puoli kolmen aikaan
kohti taksitolppaa niin katkerana kuin korvapenetraatiovoyeristi
täyttymyksen puutteesta vain voi. Ei auta kuin katsoa BB:stä Kakin ja
Sarin korvamatoleikkejä.

Okei, sain sentään Kari Haakanan reiden.



Korvamadoista puheenollen. BB-rapo menee aamuun. Oon liian känishä,
ellei kirotusvihreistä tai muusta sössötyksestä joku jo huomannut.

Asian vierestä

Pitäisi kai olla menossa jo Milenkaan, mutta eihän mulla ole mitään päällepantavaa.



Ennen kuin puen perunasäkin ylleni ja vedän naamaan suojaavan kerroksen lateksia, pari huomiota:



Kiva että on niin kylmä, että voi pitää hameen kanssa paksuja sukkiksia. Ei tarvitse edes hameen takia ajaa sääriä.



On kiva, että Carl Barksin koko tuotannon tilausvahvistus saapui
mukavan pikku krääsän kera. Toisaalta on hieman hullua, että yksi
"keräilyesineeksi" tarkoitettu lahjus oli kalenteri. Selkkä käyttöesine
keräilytavarana? Hullua.



Jaa, jos hämäis nettiyhteisöä ja laittaisi piilarit. Hauskaa
illanjatkoa teillekin, jotka ette syystä tai toisesta Milenkaan saavu.

Seminaarikiireitä

Pitäis kuulkaa tänään seminaariin. Pitäis muka sitä ennen ehtiä käydä kotonakin. Olisi pitänyt ajoissa tilata perjantaille 35-tuntinen vuorokausi.

Mutta kyllä sinne on ehdittävä, jos vaikkapa Oopa taas työntäisi kielen PA:n korvaan. Pelkkä ajatuskin tuottaa samanlaisia väreitä kuin Leijonakuninkaan Scar sanoessaan hyeenoille "Mufasa".



p.s. Rapo saattaa joko venähtää yöltä aamuun. Tai sitten ei. Tai
shithen she on outho ja shekhava. Rippuu shiithä onkho Milenkhasha
hyvät ishännät.

PlusTV raottaa salaperäisyyden verhoa

Tänään tulleiden tiedotteiden ja PlusTV:n oman webisivun
mukaan yhtiön kanavajakelu alkaa marraskuun alusta. Toistaiseksi
on jaossa vain Subtv Juniori -lastenkanava ja MTV3 MAX -viihdekanava,
jonka päätäky on maikkarin Formula-lähetykset.



PlusTV markkinoi kahdenlaista katselukorttia. Toinen niistä on
idealtaan samanlainen kuin Canal Digitalin "maistiainen", joka antaa
katseluaikaa muttei edellytä asiakassuhteen solmimista. Kortin voi
ostaa ärrältä hintaan 29,90 euroa, ja sillä saa kolme kuukautta
katseluaikaa.



Kodinkoneliikkeet ja PlusTV trokaavat puolestaan asiakassuhteellista
jatkuvaa tilausta:
"Palvelun avausmaksu on 29,90 euroa. Tällä
avausmaksulla asiakas voi katsella veloituksetta PlusTV:n paketoimia
maksu-tv-kanavia kolmen kuukauden ajan. Kolmen kuukauden
veloituksettoman jakson jälkeen nämä tilausasiakkaat maksavat laskulla
kuukausittaisen palvelumaksun, joka on 8,90 euroa."



Toisin sanoen "säästät" 26,70 euroa, mutta maksat 29,90 euroa ja
joudut nalkkiin tietämättä vielä tuletko edes saamaan rahasi
vastikkeeksi mitään tämänhetkistä kummempaa seuraavan puolen vuoden
aikana. Tarjouspuheessa ei myöskään mainita, sisältyykö heidän
hinnastostaan löytyvä 14,95 euron korttimaksu (6kk) tarjoukseen, vai
pitääkö se maksaa tarjouksen päälle.



PlusTV lupaa kanavamäärän laajenevan kevään aikana, mutta ulkomaiset
kanavat aiotaan lisätä tarjontaan vasta syyskuussa 2007. Eli enpä tiedä
kannattaako oikein kenenkään harkita "testikorttia" kummempaa ennen
kuin reilusti lähempänä analogisten lähetysten loppumista. Varsinkin
kun jos tilaus rupeaa kismittämään, niin hinnastosta löytyy myös ikävä
tilauksen lopetusmaksu 29,90 euroa. Tarjoukseen tarttuminen voi siis
käydä loppujen lopuksi varsin kalliiksi.



Siitä tosin edelleen on pidettävä kiinni, että kaikki ne, jotka ovat
vastanneet PlusTV:n Kanavapäällikkö-kampanjan kyselyyn saavat ilmaisen
kortin ilman sitoutumisvelvoitetta. Eipä voi PlusTV väittää että se
olisi edes mitenkään logistisesti mahdotontakaan, koska tuo
"ärrä-kortti" on juuri sitä markkinointiin sopivaa tavaraa. Tietysti
varmaan pian ilmoittavat, että juuri tällaista korttiahan he olivat
tarjoamassakin, mutta jos näin on, niin potkut kampanjan suorittaneelle
mainostoimistolle ja yhtiön omille koordinaattoreille kannattaisi antaa
ihan ensitilassa.

Ei vaieta yhdessä

Kun ei ole mitään asiaa, olen helposti hiljaa. Kiusaannun silti
kiusallisesta hiljaisuudesta ja  saatan ruveta esittämään
mielipiteitäni silloin kun niitä ei kysytä.


Kiusallisen hiljaisuuden multihuipentuma on esimerkiksi tarhan
vanhempainilta. Lastentarhanopettaja papattaa omat juttunsa, pitää
välillä selkeästi taukoja, jotta joku vaikka kysyisi jotain. Kaikki
ovat hiljaa. Ope saa sanottavansa sanottua ja kysyy onko kysymyksiä.
Kaikki ovat hiljaa. Alkaa open kiusallisen hiljaisuuden kestämisen
mittaaminen - suusta alkaa valua jo kerrottujen asioiden
laventamisyrityksiä, ettei ilta kutistuisi varttiin.


Lopulta huomaan väkisin kaivavani kysymyslaariani ja tekeväni tikusta
asiaa, ettei myötäkiusaantuminen ja oma kiusaantumiseni aiheuttaisi
pääni räjähtämistä. Jälkeen päin huomaan lähes syyllisen oloisena
miettiväni, että taasko piti olla suuna päänä niin ettei kukaan uskalla
sanoa mitään. Mutta kun ei ne olisi siitä huolimattakaan mitään
sanoneet.

Tänä vuonna on kyllä ehkä ihan erityisen hiljaista
vanhempiporukkaa. Vuosi sitten keskustelu oli alkukangertelun jälkeen
hyvinkin vilkasta ja mielipiteitä oli moneen suuntaan. Tietysti joku
porukasssa on aina se yksi tyyppi joka tietää kaikesta kaiken ja on
istunut siinä sun tässä lautakunnassa ja on muutenkin ärsyttävä (ja sen
lapsia käy sääliksi), mutta mieluummin sekin kuin kasa aikuisia, jotka
kiemurtelevat istuimissaan eivätkä saa sanotuksi mitään paitsi
pakotettuna korkeintaan "joo ihan kivahan se on".

Ei sitä
aina tule ajatelleeksi että ei ole pelkästän tärkeää se, että lapset
tulevat toimeen keskenään. Vaan hyvä olisi, jos vanhempainillassa
syntyisi myös joku käsitys lasten vanhemmista, kun penskat alkavat
vierailla toistensa luona. Ujona ihmisenä kun kuitenkin ehdotan
molemminpuolisia penskavierailuja mieluiten niille vanhemmille, jotka
ovat vaikuttaneet puheidensa perusteella suhteellisen selväjärkisiltä
ja joviaaleilta tyypeiltä.

Tietäispä lapsi, miten oudoilla perusteilla vanhempansa hänen sosiaalisia suhteitaan suosivat. :-)

Oho, olen vielä elossa

Kappas vain. Selvisin hengissä ensimmäisestä työpäivästä. Ei se niin kamalaa ollutkaan.

Jos laskee pois sen, että pitäisi tehdä tammikuuhun asti hommia, jotka vaatisivat nyt jo ultimaatisti parin ohjelmiston päivitystä, mutta tuskin bittiosasto viitsii korvaansa lotkauttaa, kun ei ole viimeisen puolen vuoden aikanakaan saanut asiaa aikaiseksi.

Ja lisäksi ne perhanan tet-kauhukakarat on kaataneet kolajuomaa mun macin näppikseen, eivätkä ole edes viitsineet yrittää minimoida katastrofia.

Aijoo, kevyt vitutus olikin olennainen osa tätä työjuttua. Aika hyvin olin osannut unohtaa moisen.

Jos sit talsisi kohti bussipysäkkiä kevyesti kustannuspaikan suuntaan piereskellen. Ei olisi pitänyt syödä niitä lounassafkan kukkakaaleja.

Plääh

Arki alkoi.



Töissä odotti työpöytä, jonka ääressä kaksi viikkoa istuneet tet-pojat
olivat jättäneet aivan siivottomaan kuntoon. Hirveä kaatopaikkahan se
on aina minunkin työviikkoni jäljiltä, mutta omat sotkut on ihan eri
asia kuin muiden.



Vielä kun muistais miten töitä tehtiin.

Vroom vroom

En tiedä autoista mitenkään kovin paljon, mutta osaan niiden äänet.



Nuorempana ajoin erinäisillä "romuilla", joista opettavaisin oli
vuosimallin 1974 kaalimadon vihreä Simca. Sillä oli kertaalleen
mällätty jo reippaasti ennen kuin se tuli silloiselle poikaystävälleni,
ja vehje oli jatkuvasti "pienessä laitossa".  Korvaa harjaannutti
varsinkin kierrosten kuuntelu, sillä Simcan vaihdelaatikon synkronointi
oli paskana.



Vaikka edelleenkään en osaa tehdä vioille mitään, tiedän siis miltä osa niistä kuulostaa tai tuntuu takapuolessa.



Kun meillä oli Lada, mies hieman naureskeli "takapuoliajamistani"
kunnes pitkään  mahdollisesta reiästä pakoputkesta kälätettyäni
pakoputki otti ja putosi tielle. Mitäs minä sanoin.



Uudet autot ovat ihan peppulista. Niissä sisätilat ovat niin älyttömän
hyvin eristettyjä ajon äänistä ja koneen värinästä verrattuna
kivikauden perusautoihin. Se aiheuttaa paranoiaa. Ensinnäkin autoon voi
nyt tulla vika, jota en huomaa, koska perstuntuma on niin vaimea. Ja
koska olen niin vainoharhainen, saatan tuntea persauksissani asioita,
joita ei sitten olekaan.



Varsinkin näin kylmempien säiden iskiessä pelkästään kylmän koneen
käynnin äänikin on jo erilainen kuin kesällä. Ja koska ryyppyä ei enää
ole, en pääse omin käsin sound-checkaamaan. Ärsyttää.



Silti luulen, että pakoputkessa on reikä. Tällä kertaa minut saatetaan
ottaa vakavasti, joten sen reiän on nyt sit paree olla siellä, tai Mies
kettuilee koko loppuvuoden. Ihan oman egoni takia oliskin hyvä, että
pönttö putoaa heti aamulla asvalttiin. :-)

Tie helvettiin

Ei nyt ihan tämä vuorokausirytmin kääntäminen tunnu onnistuvan.
Ilmeisesti pitää ottaa ronskit otteet käyttöön. Ei ensi yönä nukkumaan
lainkaan ja väkisin koko huominen päivä hereillä. Sillä se yleensä
hoituu. Tosin näiden kolmen viikon aikana mukavasti kadonneet
silmäpussit (aikun on hyvät, vaaleat ja kiinteät silmänaluset juuri
nyt) ilmestynevät taianomaisesti takaisin seuraavan 25 tunnin aikana.

Noh, se valvominen varmaan mahdollistaisi melkein koko Housen kakkoskauden katsomisen loppuun. MMmm.. I like it.

Itse asiassa nyt kun tuota Housea on tullut katsottua enemmän, niin on pakko kyllä nostaa hattua tekijäporukan rohkeudelle.


Housen kusipäisyys on nimittäin alkanut valahtaa opportunistisen
oikeassa olemisen ohi pakkomielteen ja mielipuolisuuden puolelle. Mies
tekee todella pahoja temppuja. Herättää ihan asiallista eettistä
keskustelua siitä, kuinka asialleen omistautunut lääkärin pitäisi olla.


Tietysti asiakas voittaa, kun lekuri tekee aivan kaikkensa ja vähän
päälle, mutta millä hinnalla? Voiko yksi ihminen parantaa koko
maailman?

Tie helvettiin tosiaan on reunustettu hyvillä aikomuksilla.

Kanavapäällikkyydestä vielä

Otin ja jätin kuluttajavirastolle ilmoituksen PlusTV:n toiminnasta. Katsotaan mitä asialle tekevät. Oma motiivini on lähinnä se, että pitävät yhtiön toimintaa ja markkinointia silmällä.



En viitsi enää omalle kuluttaja-asiamielle mennä, koska minulla ei
sinänsä ole mitään henkilökohtaisia vaateita. Jos ja kun PlusTV käyttää
tietojani markkinointiin, aion ystävällisesti mutta jämäkästi kieltää
heitä muun muassa siksi, että hankkivat tietoni kepulikonstein.



Silti toki suosittelen, että jos oikein sapettaa, ottakaa yhteys
kuluttaja-asiamieheen. Usein se kannattaa ainakin jollain tapaa.
Kuluttajaviranomaisellekin syynäyspyynnön jättäminen on ihan fiksua,
varsinkin jos kyseessä on uusi firma, joka jo ensiaskeleillaan kompuroi
näin pahasti.



Kuluttaja-asiamiehelle ei voi tehdä valitusta muuten kuin
perskohtaisesti, puhelimella tai faksitse. Kuluttajavirastoon sen
sijaan on perinteisten menetelmien lisäksi jo tuo aiempi antamani ilmoituslinkki.

Kanavapäälliköille vähän valehdellaan

Postilaatikossani odotti aamulla tullut viesti blogini lukijalta, joka
kertoi lähettäneensä PlusTV:lle palautetta epämääräisestä
rekrytointipalkkiosta, eli siitä 3 kuukauden ilmaisesta katselusta.
Katso tämä kirjoitukseni "Ei ilmaista lounasta jne".

Ymmärtääkseni vastausta ei kyselyynsä saanut.


Sen sijaan sain uuden mailin pari tuntia myöhemmin, jossa sama henkilö
kertoi huomanneensa kyselynsä jälkeen ilmestyneen muutoksen PlusTV:n
kanavapäällikkö-sivuilla.

Ennen siellä luki näin:
Emme kehota sinua jättämään päivätyötäsi, vaikka saatkin kanavapäällikön työstä
mukavan palkkion: PlusTV-katselukortin 3kk:ksi ilman veloitusta. (Kolmen
kuukauden jälkeen palvelu muuttuu maksulliseksi.) Kerro mielipiteesi vastaamalla
kysymyksiin ja anna meille sitten tarvittavat yhteystiedot, niin lähetämme
sinulle PlusTV-katselukortin.

Nyt siellä lukee näin:
Emme
kehota sinua jättämään päivätyötäsi, vaikka saatkin kanavapäällikön
työstä mukavan palkkion: PlusTV-katselukortin 3kk:ksi ilman veloitusta.
(Kolmen kuukauden jälkeen palvelu muuttuu maksulliseksi eli
toistaiseksi voimassaolevaksi tilaukseksi.) Kerro mielipiteesi
vastaamalla kysymyksiin ja anna meille sitten tarvittavat yhteystiedot,
niin lähetämme sinulle PlusTV-katselukortin.

Kampanja
on pyörinyt mainonnassa jo jonkin aikaa. Vastaajiakin on varmaan
kertynyt jo aikamoinen määrä. Veikkaisin että aika moni luulee saavansa
kortin suoraan ilman mitään pakkoasiakkuutta.

Todellakaan
en pidä tällaisesta, varsinkin jos kyselyyn vastanneiden maileihin ei
firman puolelta edes vastata. Ja siitäkin huolimatta vähän myöhäistä
reagoida missään webisivulla, koska maito kaatui jo, porukkaa on jo
ehditty huijata aika kauan.

Jos koet tulleesi huijatuksi, voit jättää kuluttajavirastolle ilmoituksen. Yksittäisiä kuluttajan saatavia he eivät käsittele, mutta toivottavasti ottavat ainakin PlusTV:n toiminnan syyniin.

Sillä romantiikka ei kuole koskaan

"Mulla on musta vyö topologiassa..."



"Älä huoli, olen lisensoitu kopelogi..."

Talk Show Pikakivääri

Kaikki ovat ottaneet asiakseen noteerata Anna Politkovskajan. Mä en ajatellut ottaa.

Kyynikko minä. Venäjä. Putin. Neuvostoliiton henki elää. Paska maailma. Tiedättehän. Ja liikaa Housea.



Sen sijaan olen pannut merkille mielenkiintoisen asian, joka tekisi
blogeista hyvän sketsiviihdehenkisen (ja ennen kaikkea -rytmisen)
keskusteluohjelman päivänpolttavista asioista.



Nyysseissä on tyypillistä, että sama puheenaiheketju saattaa elää
kuukausia. Sen sijaan harva kirjoitus kehittää keskustelun, joka velloo
kommenttilaatikossa viikosta toiseen. Yleensä viimeistään siinä
vaiheessa kun uusia blogituksia on tullut jo kolme-neljä, eli
alkuperäinen kirjoitus alkaa kommentteineen valua pääsivulta ulos
arkistoon, keskustelu kuolee. Siinä ajassa kaikkien on ehdittävä sanoa
olennainen tai jäädä ikuisesti huomiotta.



Tahti jolla nämä pikakiväärikeskustelut tehdään on sisäiseltä
rytmiikaltaan aika hyvän oloinen. Tuollaisia pikakeskusteluja laidasta
laitaan kun ottaisi ja lätkäisisi puolen tunnin koosteeseen hyvillä
keskusteluporukkaa esittävillä näyttelijöillä, saatettaisiin saada
hauska faktaa, fiktiota, vakavuutta ja huumoria sekoittava pläjäys
muutamaksi viikoksi. Pitkäänhän ei sarjana moinen kestäisi. Se olisi
vastoin koko sen sisäistä filosofiaa.

Deskibleemi

Kun kerran kaikki muutkin, niin minäkin.



Tämä on kotideski. Työpaikan deskin jo
ihan muuten vain ikuistin tuossa ennen lomalle lähtöäni. Työdeskin kuva
oli kauhean huono esimerkki mistään, koska olin siivonnut pöytäni.
Normaalisti pöytäpinta-alaa ei ole näkyvissä juuri nimeksikään, hyvä
että pystyy hiiriä liikuttelemaan.



Kotona minulla on tällainen pieni soppi, Ikean Mikael-työpisteen
mahdollistama, josta ei kuvan ulkopuolelle ole oikeastaan jäänyt juuri
mitään paitsi tuoli. Kännykamera olisi tarvinnut kalansilmälinssin,
jotta sopesta muutenkaan olisi saanut laajempaa kuvaa, sillä aivan
selän takana on kirjahylly, eli linssiä ei ylipäätänsä saa kovin kauas
deskistä. Ahdasta sanoisi joku, mutta minun mielestäni erittäin feng
shui. Surrur-kaiuttimet saa kirjahyllyyn sopivalle korkeudelle, ja
poppiosastoa voi luukuttaa mielestään jopa aika kovaakin, koska
pienessä sopessa jytäjää jo pienemmälläkin volumella.



Lisäksi on turvallinen pesämäinen olo. Me henkiset konttorihiiret
tykkäämme sellaisesta. Lisäksi kaikki tärkein on käden ulottuvilla.
Suosikki-strategiapelit tuossa oikealla hyllyssä ja käsikonsolit
monitorin juurella. Selän takana kirjahyllyssä on loput. Vielä kun
robottikädet syöttäisivät ja juottaisivat. Pitää tutkia mahdollisuutta.



Jos jotain parannettavaa on, niin se on monitorin hallitsevuus. Pitäisi
joskus hankkia se flätti, mutta nykyisen järkäleen kuva on mitä
miellyttävin, eikä vehje ole vielä viittäkään vuotta vanha.
Pihiysaspekti on paha piirre ihmisessä. Sama kokoiset lituskat ovat
vähän hintavia vielä ja kuulemma käyttävät enemmän sähköä kuin
putkimonitoorit. 16:9-flättii kyllä himottaisi kovasti.

Kaikkeen tottuu

Niin hullulta kuin se tuntuukin, niin alan tottua siihen ettei meillä
näy miljoona tv-kanavaa. Sarjoja nyt pystyy katsomaan muutenkin. Ja
niistä vähistä mitä on, on alkanut arvostaa niiden tiettyjä
perusperuspiirteitä.



Esimerkiki Voice-musiikkikanava. Jos minun pitäisi vaihtaa se johonkin
MusicTelevisioniin, ei tulisi kauppoja. Voicelta tulee musiikkia. Siis
musiikkia, eikä mitään jackasseja, cribsejä ja pimpmyrideja.



Onhan tuo Voicekin täynnä kaiken maailman anttituiskua ja karseeta
hiphoprenkutusta, mutta yleisesti ottaen yllättävän tasapainoinen
musiikkitarjonta sillä kuitenkin on. Eikä ole edes harvinaista että
yhtäkkiä tulee jotain vanhaa musiikkia ilman että olisi jokin erikoinen
"klassikkotunti". Pakko arvostaa paskasta huolimatta.



Ja FST:ltä alkaa Honrblowerit uusintana. Jo se yksinään puoltaa kanavan olemassaoloa ja hyvyyttä.

Tonnikeijun päiväuni

Rupesin
miettimään, että oispa joku ohjelma, jolle voisi syöttää "luuta ja
nahkaa" olevien ruumiinosiensa ympärysmitan, ja niiden pohjalta vimpain
muokkaisi kuvan itsestä, jos muu kroppa olisi vallitsevien terveysihanteiden mukainen. Kaunesihanteista ei niin väliks, vaan luuston mukainen terve kuva.



Tuli vain mieleen, kun mietin, että kyllä nää käsivarret on ihme tikut, kun kaikilla muilla kokoisillani on valkit sormissakin.



Koko ikänsä kun on ollut vähintäänkin pyöreä, tietysti aina herää lievä
uteliaisuus sitä kohtaan miltä näyttäisi jos olisi "normaali". Miltä se
tuntuisi ei oikeastaan kiinnosta, se kun ei periaatteessa ole kauhean
mieltä ylentävää.



Erään kurjan ihmissuhteen jälkeen nimittäin otin ja laihduin
surkeuttani yli 10 kiloa. En silloinkaan ollut vielä edes hoikka, mutta
lämmin kesä ja kesähamonen uusien kurvien päällä tuottivat
baaritiskillä asioita, joita en ollut koskaan aikaisemmin kokenut.
Miehiä oli melkeinpä kimpussa asti. Eikä vain niitä viiskymppisiä
äijiä, joilla odottaa riivinrauta kotona, tai joita ei edes riivinrauta
ole enää jaksanut.



Mutta siitä on 1) aikaa ja se oli lisäksi 2) aivan helvetin tukalaa. En
hae seuraa baareista lihavana, enkä tekisi sitä hoikkanakaan. Ihmisen,
joka ei ole koskaan tullut huomatuksi ulkonäkönsä ansiosta ei pidä ihan
heppoisin perustein lähteä mukavaa anonymiteettiään poistamaan.



Silti uteliaisuus aina nostaa päätään. Tietokoneen generoimaa kuvaa ei
olisi pakko kantaa päällään oikeassa elämässä. Virtuaalileluna se olisi
kuitenkin ihan hupaisa. Ainakin viisi minuuttia.

Mummopopot!

1980-luku oli kamala. Arvoiltaan, vaatteiltaan (vai olivatko ne sama asia?)....


Tosin on yksi asia, jonka takia on mukavaa, että kasari on in.
Nimittäin "mummopopot", nuo kasarivuosikymmenen tekoboheemien,
pitkähameisten ja  hennaväripäisten taidelukiolaisten
suosikkisaappaat numero uno.

Mummopopojen suurin etu on hyvä
tukeva varsi. Minulle, jolla on erittäin akuankat lattajalat, on usein
varsin vaikea löytää lestiltään ja malliltaan kenkää, jolla saa
napakasti, mutta ei mistään hiertäen ja painaen, läpsykän oikeaan
asentoon niin, että voi tarpoa pitempiäkin matkoja kuin pelkästään
kotoa autolle ja autosta töihin.

Varrelliset kengät ovat
yleensä paras valinta, mutta jos ne eivät ole nauhasäädettävät, käy
yleensä niin, että ne sopivat napakasti säären ympärille, mutta ovat
nilkasta löysät. Lihavaksi ihmiseksi minulla on ihmeellisen ohuet
tikkunivelet - kapeat nilkat ja käsivarret/ranteet - vaikka säärissä ja
olkavarsialleissa on tavaraa niin, että niillä syöttäisi keskikokoisen
kannibaaliheimon.

Mummopot ovat  parhautta myös siksi,
että niissä on kunnon korko. Se on tuon lattajalka-asian takia elinehto
etteivät selkä ja penikkatautiset sääret ala huutaa armoa. Muuten
kulkisin varmaan doc martenseissa.

Ainoa huono puoli
kasarimummoissa oli huono korkovalikoima. Ne olivat usein oikein
liioitellun barokkikorkoisia, eli minun massallani moisilla puhkoi
reiät graniittiinkin.

Ilokseni huomasin nyt että lisäksi
että mummopopoja on kenkämalliltaan moneen lähtöön, niin sen verran on
ysärijysärikin päällä, että barokki- ja stilettikorkojen lisäksi kenkiä
saa myös varsin tukevillakin kantapään alustoilla. Sekä kauan
kaipaamallani lisäyksellä: sisävarressa on vetoketju, ettei aina
tarvitse olla nyörittämässä.

Löydöissäni oli jopa kaunis
ovaalinpyöreähkö kärki, ei mikään kovin yleinen juttu silloin kasarina,
eikä oikein vieläkään. Suurin osa tämän päivän kengistä on joko karseaa
suippomallia tai inuiittineliötä - tai sitten täysin pyöreää
mikkihiirimallia.

Olis pitänyt ostaa ruskeakin pari.
Perhana, en ikinä opi että kerralla monet. Noh, ehkä trendi jatkuu
vielä muutaman kuukauden, niin ehdin toisetkin.

14 ribiä myöhemmin

Se oli hyvää, mitäs sitten syödään?

Kysyi ruokailija rasvaisia huuliaan lipoen.

Ahneuttaan katui aamuyön tunteina.



(Valokuvatorstai, aiheena ateria. Viime viikon aiheeseen en osallistunut silkkaa kapinallisuuttani.)

Turvallinen tumma mies

Alli-koiralla
on nyt sitten lainakoirakaveri täällä. Viime yö oli tosin vähän huono
testihetki, sillä kekkaloimme pystyssä aamukahdeksaan asti.


Jossain vaiheessa koirat kuitenkin laitettiin makkarin puolelle
nukkumaan, ja Alli vähän yritti läähätellä. Totesimme että äläs nyt
Alli viitsi, sulla on komea tumma mies turvana, ja kyllä se läähätys
tosiaan loppui siihen. Aamukin tosin sarasti, joten mitään
konklusiivista ei voi päätellä.

Saatamme valvoa ensi yönkin
Housen parissa, joten katsoo nyt milloin päästään luotettaviin
testitilanteisiin. Komea tumma mies on kuitenkin lainassa ainakin ensi
viikkoon, joten kerkiäähän tässä.

Ei ilmaista lounasta jne

PlusTV, laajempaa kanavatarjontaa maanpäälliseen digitelevisioon marraskuusta lähtien kauppaava pulju on houkutellut viime aikoina Kanavapäällikkö-markkinoinnillaan
ihmisiä vastaamaan kyselyyn, jossa voi kertoa mitä haluaa televisiosta
nähdä. Porkkanana käytetään kolmen kuukauden ilmaista katselukorttia.


Mikäs siinä. Kyllä minulle katselukortti kelpaa. Toisaalta kerron myös
ilman porkkanaakin erittäin mielelläni televisiokanaville siitä, mitä
haluaisin katsoa - jos he vaikka joskus näyttäisivätkin sitä mitä
haluan katsoa.

Sain sitten mailiini kuittauksen, että
mielipiteeni on vastaanotettu. Samalla kerrottiin, että pian minulle
myös kerrotaan miten voin saada katselukorttini, joka oikeuttaa
marraskuusta kolmen kuukauden ilmaisen katsomisen jonka jälkeen katselu
muuttuu maksulliseksi.

Okei, vähän hälyyttävää. Tietenkin
muuttuu maksulliseksi kun ilmainen aika loppuu, eli hankin sitten uuden
kortin jos haluan jatkaa katsomista, right?

Mutta miten tämä pitäisi ymmärtää:
Koska
emme voi vielä ilmoittaa tarkkoja hintoja, otamme sinuun yhteyttä heti
PlusTV:n toiminnan alkaessa marraskuussa ja kerromme tarkemmat
hintatiedot sekä katselukortin toimitusaikataulun. Nyt jätetyt tiedot
eivät siis vielä sido sinua katselukortin vastaanottamiseen ja palkkioajan jälkeiseen maksulliseen tilaukseen.

No
ei niiden siihen maksulliseen katseluun pitäisi sitoa sillä
katselukortin vastaanottamisellakaan?!  Jos tuo ei ole vain
huonosti muotoiltua kieltä, vaan tosiaan tarkoittaa sitä, että saan
kyllä ilmaisen kortin vaivoistani, mutta vain sillä ehdolla että kolmen
kuukauden jälkeen edelleen katson ja maksan katsomisestani, niin minua
on huijattu.

Samantyyppinen lause kuin tuo ensin
mainitsemani eli "kolmen kuukauden palkkioajan jälkeen katselu muuttuu
maksulliseksi" toki löytyy myös kyselyyn ruinatessa, mutta vain linkin
takaa. Eli se pitäisi itse osata kaivaa esiin. Valistunut kuluttaja
tietysti tekee sen, mutta mielestäni tällaisissa tapauksissa hommaa ei
voi vaatia. Tietysti ihan hyvä, että vastaaminen ei sido ostamiseen,
mutta ikävää on myös vastaamiseen huijaaminen. Ja kun koko lause on
lisäksi täydellisen ympäripyöreä.

Ihan en hyväksy. En nyt
muista miten kuluttaja-asiamies on aiemmin suhtautunut näihin, jossa
sinut houkutellaan paikalle tekemän töitä lupauksilla palkkiosta, jota
ei sitten olekaan ellet sitoudu maksavaksi asiakkaaksi.

The doctor is in

Vuorokausirytmini on aivan sekaisin, enkä yritä edes korjata sitä.



Katsottiin koko viime yön Housea.
Suosittelen lämpimästi kaikille. Siinä missä West Wing loi miellyttävän
unelman siitä, että USA:lla voisi olla hyväkin presidentti, House
ruokkii päiväunia hyvistä lääkäreistä.



Ottaen huomioon, että Hugh Laurien erinomaisesti esittämä House on
tyypillinen misantriopiaan turvautuva humanisti, näkisin häntä oikein
mielelläni omalääkärinäni.



Oikeutetusti jo kolmannen kautensa aloittanut sarja on ehtinyt kerätä
palkintoa kuin pipoa. Hugh Laurie on saanut roolistaan myös erittäin
ansaitun Golden Globen. He, jotka muistavat miehen vain Woosterina P.G.
Wodehousen kirjoihin perustuvasta Jeeves and Woosterista tai A Bit of
Fry & Laurie -sketsipöljäilyistä tehkööt hyvin ja tutustukoot aivan
uuteen ja brittiaksentittomaan Laurieen.



Äreä. Nam. Kyyninen. Nam. Sairaan seksikäs. Nam nam. Ja ne silmät. Ah.



Muutama jakso on jo Suomen telkkarista pärähtänyt, mutta vielä ehtii
mukaan. Jaksot ovat vielä toistaiseksi mallia "viikon potilas", joten
päähenkilöiden taustoihin ei ole vielä paneuduttu. Ja jos iskee
megahimo niin kuin meillä, ekan kauden boksia saa myös importtina
ainakin Spockalta ja tietenkin verkkopuljuista. Stockmannilta ostaessa
ei tosin tarvitse odotella kuljetuksia, mikä voi olla akuutin
koukkuuntumisen iskiessä elintärkeää.

Vihdoinkin

Ensi yönä meidän aikaamme nähdään Veronica Marsin kolmannen kauden
avausjakso jenkeissä uuden CW-kanavan line-upissa. Itse kanavakin on
aloittanut aivan vasta, syyskuun 18. päivä. Se lähettää UPN:n ja WB:n
ohjelmia, kun kyseiset kanavat itse lopettivat toimintansa 15. ja 18.
syyskuuta.



Buffy oli muuten aikoinaan nuoren ja nuorille suunnatun WB:n suurimpia
hittejä. Toivottavasti Veronicaa nyt kohtaisi samanlainen innostus,
vaikka onkin jo ns. vanha sarja.  Myös UPN oli WB:n lisäksi
"sikäläinen Subtv", ja uuden CW:n on tarkoitus olla sitä myös. Ehkä
yksi kanava pärjää paremmin kuin kaksi.



Tämän jälkeen odotamme kuudetta päivää, kun kolmannen kautensa aloittaa
uusi Galactica. En viitsi spoilata, mutta tokan kauden loppujakso oli
sen sortin kamaa, että kyllä tässä silmät syyhyten on kolmannen kauden
alkua jo odoteltukin.



Keväällä Sci-Fi Channel muuten ilmoitti, että Galacticasta on
tuotannossa spin-off, joka sijoittuu noin 50 vuotta Galactican
tapahtumia ennen Capricaan. Siinä seurataan Adaman suvun vaiheita,
teknologian kehittymistä sekä ihmiskunnan ja cylonien väliseen sotaan
johtaneita syitä.



Galactican kolmatta kautta on edeltänyt vain netissä levitettu 10 osan
sarja teaser-lyhäreitä, jotka sijoittuvat toisen ja kolmannen kauden
väliin. Kymmenes jakso on vielä esittämättä. Lakiteknisistä tai mistä
lie syistä jaksot ovat laillisesti nähtävissä vain jenkeissä, mikä
tietysti ärsyttää faneja muualla maailmassa. YouTubesta löysin vain
osan 8, google videosta en ainuttakaan. Ilmeisen mustasukkaisesti niitä
on siivottu pois yleisestä jakelusta, koska juuri ensimmäisen jakson
ilmestyttyä sen löysi YouTubesta, mutta ei enää.



Kolmannen kauden oli tarkoitus alkaa Euroopan suunnallakin Skyllä
suunnilleen samaan aikaan kuin jenkeissä, mutta nyt alkua on lykätty
ensi keväälle. Varjelevat varmaan noita webisodejakin sitä varten. Pöh.




Ei niissä mitään hirveän kummallista sinänsä tapahdu, mutta antavat
ainakin viittauksen siihen, kehen ei pidä kolmannella kaudella luottaa
jne.

Yksin pimeässä

Alli-koira on ruvennut käyttäytymään oudosti.



Tässä on mennyt muutama yö nyt niin, että kun alamme mennä nukkumaan,
likalla alkaa hirveä läähätys ja tärinä. Heti kun pääsee sänkyyn
kainaloon, tärinä loppuu. Ei muuten mikään ongelma siis sinänsä, mutta
meillä on pieni periaatteellisia erimilisyyksiä siitä että saako likka
olla sängyssä vai ei. Kas kun sillä ei vanhana koirana ihan aina paikat
pidä kun se on oikein syvässä unessa.



Siispä tytön pitäisi osata nukkua omalla koirasohvallaan, mikä onkin
sujunut ihan jees tähän saakka. Nyt kuitenkin jokin Allia ahdistaa.



Näkö tuntuu pelaavan. Kuulosta emme ole aivan varmoja.



Jännää on se, että ahdistus tuntuu olevan kytköksissä pimeään. Kun on
valoisaa, tai meillä on vielä iltakukku päällä ja valot, ei mitään
hätää. Mutta heti kun valot sammuvat tai Alli arvaa että valot pian
sammuu, koska teemme sänkyynmenotoimia, niin läähäti läähäti ja vapina
vapina. Aamun valjetessa tytöllä ei ole enää mitään sohvallaan
loikoilemistaan vastaan.



Eläinlääkäri arveli ensin että tyttöä närästää. Jaa. Mielenkiintoinen
närästys, joka kytkeytyy valoisuuden asteeseen ja loppuu heti jos
pimeällä pääsee kainaloon turvaan.



Pitäisiköhän tässä nyt sitten alistua vain siihen, että öisin tyttö
kainaloon, vaikka joskus sitten pitääkin herätä siihen, että kainalo on
märkä.



Onkohan Allilla muuton takia sopeutumisvaikeuksia? Pitäisi jotenkin
yrittää kokeilla. Alli on kyllä muuttanut elämänsä aikana monta kertaa,
mutta aina osana koiralaumaa. Tänne muutto on ensimmäinen kerta Allin
elämässä, kun Alli muuttaa ihan yksin ja joutuu sopeutumaan reviiriin
aivan itsekseen. Aika hurja ajatus, kun mietii minkälainen toinen
nuoruus likalla alkoi Riku-koiran poismenon jälkeen viime syksynä.



Mutta onhan se mahdollista. Pitää varmaan lainata äidiltä vähäksi aikaa toinen koira ja katsoa auttaisiko.

Snippet culture

Että ottaa aina välillä pannuun dvd:t, joissa on lisinä vino pino
poistettuja kohtauksia sun muuta muutaman minuutin pikkupilpettä, mutta
ei play all -toimintoa.



Ehkä tällaisten vammadevareiden tekijät ovat liikaa Youtuben sun muiden lumoissa.



Nettaillessa tulee toki katsottua päivittäin kiljoona lyhyttä pätkää,
varsinkin jos lukee Linkoa, Tirbuk Todayta jne. ja juuttuu hyvän linkin
jälkeen Youtuben ja Google Videosin samanaiheisiin tuotoksiin.



Mutta vaikka pätkät ovat hauskoja, tulee vähän coitus interruptus -olo,
kun muutaman minuutin jälkeen pitää taas klikkailla uutta pätkää. Vähän
kuin vibraattorista loppuisi akku viiden minuutin välein tai miehen
pitäisi käydä vähä väliä vessassa.



Kutsun tätä snippet cultureksi. Se leviää kuin rutto. Sitä saa netin
lisäksi jo hampurilaisravintoloistakin Happy Mealien mukana. En halua
että se leviää tv-ruudulleni. Itse asiassa haluaisin netistäkin
tuntikausia kestävää jatkuvaa virtaa, ettei tarvitsisi olla aina
tökkimässä linkkejä. Sinkutkin ajan koneelle ja teen tunteja kestäviä
soittolistoja.



Olen ehkä vanhanaikainen. Minulle kunnon viihde on sitä, että istun
alas, otan herkkuja, rentoudun ja annan aivottomuuden valua aivoihini
tuhtina kestokäsittelynä. Tunti on minimi. Leffassa mitä pitempi leffa
sen parempi, kunhan ei ole luokattoman huono.



Rakkoni kestää.