lauantai 24. helmikuuta 2007

Uljas uusi elämä



Jos ei tästä juhlavaatteiden etsintäinsidentistä muuta oppinut, niin ainakin sen, että nyt alkaa oikeasti se kunnon elämä. Jenkkakahvat pois. Reitevä ja persevä voi olla, mutta vyötärölihavuutta kavahtakaamme, koska siitä saa vain slaagin.

Olen tässä pitkin viikkoa jo hiljakseen katsellut vähän mitä syön, ja pannut merkille, että en syö oikeastaan liikaa, vaan juon aivan liian vähän ja syön liian harvoin.

Ei vain ole mitään järkeä siinä, että vaikka pysyisikin sisäänotto reippaasti alle 2000 kilokalorin, siitä suurimman osan mättää yhdellä aterialla. Kirsi, haloo, herätys!

Olen aina katsonut kieroon laihdutusmessiaksia, varsinkin jos ne toitottavat asiaansa kuin uudellensyntyneet kristityt, mutta pakko myöntää että Kutrin neuvot ovat järkeenkäypiä. Sitä paitsi kukaan, jolla on pokkaa puhua kriittisesti Painonvartijoiden toisinaan lähes sairaalta vaikuttavista puuhista, ei voi olla ihan hukassa.

Tällä eteenpäin. Jos olen vuoden päästä lähempänä terveellisempiä elämäntapoja, niin hyvä on. En halua missimittoihin, mutta haluan perhana vieköön hankkia vuoden päästä UUSIA vaatteita vuosijuhliin - ja myös saada ne tavallisen vaatekaupan tangolta ilman tuntien kiertelyä, itkua ja hampaankiristystä. Siihen ei paljon vaadita.

Töissä ruokailuun tämä kyllä asettaa jonkinlaisen haasteen, sillä jos ruokailuetu on järjestetty niin hankalasti, että on aika/raha/joustavuus-suhteellisesti helpompi mennä Alepaan haksahtamaan epäterveellisiin eineksiin kuin syödä firman tarjoamaa (paljon terveellisempää) apetta, niin se on kyllä yhtiön häpeä.

Firma pitää kieltämättä muuten hyvää huolta meidän työläisten terveydestä, mutta tää ruokajärjestely on käsittämätön sokea kohta. Meillä siis pitää tietää vähintään päivää ennen syökö ja mitä syö. Ja jos ei sitten ehdikään syystä tai toisesta syömään juuri silloin kun catering-firma on appeet tuonut tyrkylle, niin se on voi voi, hinta viedään palkasta silti. Eli esimerkiksi sairastumisesta sakotetaan.

Lounasseteleitä on saanut viimeksi joskus 10 vuotta sitten. Eli jos haluaa syödä oikeasti fiksusti esimerkiksi lähistön erinomaisissa kasvis- tai kalamestoissa monipuolisine salaattipöytineen, niin se on sitten omalla rahalla.

Kukaan ei ole koskaan osannut esittää mitään oikeasti järkevää syytä tälle järjestelylle, joten ei voi kuin ihmetellä. Kyse on tietenkin rahasta, mutta tuntuu oudolta kohdalta säästää - voisin keksiä aika monta muuta ns. turhempaa etua, joista voisi aivan hyvin nipistää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro