Ellada, hora tou photos

Juoksin koko yön.

Se oli helppoa ja vaivatonta, todella hienoa. Pääsin pitkälle. Juoksin Kreikkaan asti. En edes hengästynyt.

Välillä toimittajat juoksivat lähes läkähtyen rinnalla ja haastattelivat. Minua huvitti kuinka helpoa oma juoksu oli, kun siinä kameroineen ja karvaisine mikrofoneineen töpöttivät hätää kärsien vieressä.

Ihmettelivät mihin olin juoksemassa. Osoitin taivaarantaan ja sanoin mukamas niin hauskan jutun keksineenä, että tuonne. Toimittajilla oli läähätykseltään riittävästi ymmärrystä nauraa kuin hyvänkin vitsin kuulleina vaikka kaikki tiesimme, että se oli tosi tyhmä juttu.

Kreikasta ei päässyt enää eteenpäin juosten. Olin vakavasti harkitsemassa, että kyllähän ton pätkän tosta Afrikkaan ui ihan kevyesti, kun heräsin Ti-Ti-Nallen ääniin.

Tämä ei taida selittyä kuin sillä, että olen työstänyt morkkiksen jo unissani - pakoon vain noloja juttuja, kyllä se siitä.

Hyvä niin, koska lauantai on ikävä tuhlata krapulassa kärvistelyyn, ja nyt ei tarvi. Taisin siis sittenkin onnistua pitämään nautintoaineet kohtuudessa, vaikka kotiin kömpiessä oli aika tuiskeinen olo ja taisin räpättää taas taksikuskin liki pyörryksiin. Kohtuullisen hyvä suoritus, vaikka oli peräti kahden kollegan läksiäiset ja potentiaalia megakänniin siis runsaasti.

Olen kuitenkin viime yönä laulanut karaokea. Neljästi. Myös euroviisuja. Hetkittäin tässä kahvikulausten välissä tekisi mieli mennä vielä vähän juoksemaan. Vaikka Kreikkaan.