Brändi, brändimpi, toimittaja, tissit

Mediassa on ollut jo muutaman vuoden kova pyrkimys brändätä
toimittajia. Ei edes mitään erikoisia journalisteja, vaan ylipäätänsä
toimittajaa kuin toimittajaa. Sellainen fiilis ainakin tulee
esimerkiksi Ilta-Sanomien tavasta tunkea toimittajan pärstä lähes minkä
tahansa uutisjutun viereen.



Erikseen ovat vielä toimittajien blogit - netissä riittää palstatilaa
kaikille kesäläisestä päätoimittajaan. En ihan ymmärrä, en varsinkaan
jos blogeissa ei ole mitään sisältöä. Eräs suuri suomalainen
viikkolehti tosin rinnastaa myös toimittajansa julkkiksiksi -
toimittajien ja lehdelle blogaavien julkkisten blogit ovat kaikki
samassa syssyssä - joten kaipa se sitten pitää ymmärtää niin, että
sisällöllä ei ole niin väliä kunhan pärstä näkyy.



Jotkut kunnostautuvat pärstän esittelyssä paremmin kuin toiset.
Brändiyden autuutta tavoitteleva nuori julkkistoimittaja ainakin panee
peliin sekä maineensa, kunniansa, tissinsä että turpavärkkinsä. Jopa
niin antaumuksella, että välillä on vaikea päättää kumpi räjäyttää pään
ennemmin, teksti vai viereen lätkäisty päivän kuva toimittajasta
itsestään.



Saatan ehkä olla liian ankara, sillä ei hänkään aivan täysin narsismin alttarilla ryve. Uusimman kirjoituksen kuvaan oli mukaan päässyt myös kummilapsen käsi.