Kaipaan kaunista päänvaivaa

Jokin aika sitten kävin läpi työkseni kasan lapsille suunnattuja tietokone- ja konsolipelejä, ja pelasin pikaisesti läpi muun muassa H. C. Andersenin taikaseikkailun. Lapsille tarkoitettu, eli toki hurjan yksinkertainen, ja joiltain osin raivostuttavan kömpelösti toteutettu osoita-ja-klikkaa-seikkailu. Harmini kohdistui kuitenkin enimmäkseen siihen, että miksi perinteisiä seikkailupelejä ei juuri enää tehdä kuin lapsille - ja hyvä jos edes lapsillekaan?

Kaivoin esiin vanhan rakkauteni The Longest Journeyn, ja olen sitä tässä aikani kuluksi taas pelaillut eteenpäin. Ja ollut jälleen ihastunut. Longest Journeyn jatko-osa Dreamfall oli korea, mutta vaikka tarinaan on panostettu, pulmasisältö on Longest Journeya paljon tyhjempi - ja mikä pahinta kaikista - se on action-adventure eikä perinteinen. Miksi, miksi, miksi?

The Longest Journey taitaa olla likipitäen viimeisiä myös pelaajaansa haastavia seikkailuja. Sen jälkeen ovat ilmestyneet kyllä esimerkiksi itsensä Benoit Sokalin ideoimat Syberia ja Syberia II, mutta vaikka olivatkin perinteikkäitä ja (aivan suunnattoman) kauniita, älyllinen haaste jäi kauas Longest Journeysta. Eikä Longest Journeykaan suinkaan ole vaikeimmasta päästä, sillä se ei ole esimerkiksi yhtä kajahtanut kuin jotkut Lucas Artsin klassikoista. Mutta kuitenkin riittävän haastava - ja tarinaltaan kiinnostava ja pitkä.

Onko perus-adventuren lähes täydellinen kuolema jokin merkki uusien pelaajakuntien tyhmistymisestä ja kollektiivisesta hyperaktiivisuudesta? Ei viitsitä satsata, kun jengi haluaa kuitenkin vain räiskiä?

Tule apuun Nintendo! Esimerkiksi DS olisi mitä oivin alusta muun muassa vanhojen Lucas Arts -seikkailuklasikkojen uudelleenjulkaisulle kuten vaikkapa Monkey Islandit, Sam & Max Hit the Road, Day of the Tentacle... Saattaisi sillä Grim Fandangokin onnistua. Toinen hyvä kohde olisi Wiin klassikkopelipuoti.

Itse asiassa linkkejä pitkin pomppiessani osui eteen, että Wiin ja Xbox 360:n puotien käyttömahdolisuutta pohditaan jo jonkin verran. Sam & Maxista piti tulla oikea kunnollinen pelijatko-osa, mutta se peruttiinkin ja fanit raivostuivat. Sen sijaan siitä on tehty digitaalinen jatkosarja, peli-sellainen, jonka episodit ilmestyvät muutaman kuukauden välein. Tällä hetkellä julkaiseva taho etsii Wii-ohjelmoijaa. Toivoa siis ehkä on.

Pitäisi myös tutustua Sokalin seikkailuihin Amerzone (1999) ja Paradise (2006). Amerzonea on kehuttu, mutta vaikea saada. Paradise on kuitenkin kuulemma huono, buginen ja masentava, joten kokeilukynnykseni on todella korkea. Koska valinnanvaraa on toistaiseksi niin vähän, yhdenkin huonon adventuren pelaaminen aiheuttaa normaalia suurempaa pahaa mieltä.

Grim Fandangon voisi itse asiassa ottaa uudelleenpeluuseen. Aikansa helmi sekin.