The End is Near

Julistan kevään alkaneeksi siinä vaiheessa, kun maanantaiaamuna
kahdeksaksi töihin tarpoessani ei ole säkkipimeää eikä tee mieli avata
ranteitaan bussilipun kohmeisella reunalla.



Julistan kevään alkaneeksi, kun kello kuusi iltapäivällä en enää
mieluummin viiltele käsiini paperihaavoja ja pirskottele niihin
sitruunamehua kuin lähde säkkipimeässä tarpomaan kotiin.



Julistan kevään alkaneeksi, kun iltaisin kaipaa pimeyttä voidakseen nukkua.



Paskaaks mä tässä julistan. Olis taas aika viillellä niitä paperihaavoja ja hakea sitruunamehu jääkaapista.



Jääkaapista, jossa asuu joku.



Julistan maailman loppuvan sinä päivänä, kun jengi kerää evään jämänsä
roskiin edes ennen kuin ne ovat muuttaneet väriä ja kasvattaneet
talviturkin.



Tosin maailmanlopun hetkellä kuolleet heräävät eloon. Kun ottaa
huomioon, että kananugetit ovat perustaneet perheen ja jugurtilla on
oma siirtokunta pakastelokeron puolella, niin nämähän ovat selkeästi
lopun aikoja.



Mihis mä jäinkään? Ai niin, niihin paperihaa