Ill Communication

Rääkkään itseäni usein lukemalla Aasiakas.netiä. Useimmiten se on tuskallista tavaraa joko asiakkaiden typeryyden tai asiakaspalvelijan ylimielisen kerrontatyylin takia. Ja silti jotenkin äärettömän kiehtovaa.

Jos unohtaa, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta, joista se asiakkaan puoli ei tietenkään Aasiakkaassa tule kovin paljon esiin, niin tuollaisten anekdoottikokoelmien sisältö jotenkin oleellisesti lisää fiilistäni siitä, että me emme elä samassa maailmassa keskenämme. Tai no, fyysisesti kyllä, mutta henkisesti harvemmin.

Varsinkin silloin, kun kommunikointi menee totaalisen perseelleen, eikä kyseessä ole edes suoranainen asiakkaan tai asiakaspalvelijan vihamielisyys, on usein pakko ihmetellä että miten ihmeessä tämä nyt voi mennäkin näin pieleen. Nämä kaksi puhuvat selkeää suomea, eivätkä kummatkaan ymmärrä toisiaan. Jokin ei vain kohtaa.

En edes tiedä mihin tällä havainnoinnilla pyrin, en kai oikein mihinkään. Tuli vain mieleen.

Ehkäpä siksi, että olen viime aikoina töissä joutunut jonkin verran asiakaspalvelemaan, ja pariin otteeseen on jo tullut puhelinsoittoja, joista on jälkeenpäin ihmetellyt, että mitähän ne soittajat oikein loppujen lopuksi halusivatkaan.

Siitä jää aika hämilleen. Se on melkein yhtä kiusallista kuin pää punaisena huutava ammattivalittaja tai lämpimikseen nälvivä vittuilija... tai ehkä jollain tapaa jopa kiusallisempaa. Ammattivalittajan ja nälvijän motiiveissa kun ei ole mitään epäselvää.

Tietenkin silloin kun pitäisi oikeasti saada aikaiseksi jotain, kommunikaation epäselvyys tai jopa täydellinen kommunikaatiokatkos ja ymmärrysvammaisuus saavat raivon partaalle. Ja silti pitäisi yrittää pysyä tyynenä, jottei tilanne mene entistä enemmän hajalle.

On ehkä helppo ajatella että muut ovat täydellisiä urpoja. Mutta ei sekään välttämättä ole täysin totta. Ne vain elävät jossain ihan toisessa todellisuudessa. Ja niitä todellisuuksia on varmaan ihan yhtä monta kuin ihmisiäkin.

Aasiakas.netin, Salakuunneltua.fi:n ja Salaisuuksia.fi:n kaltaiset saitit kuitenkin ilmentävät sitä, että ainakin yksi asia yhdistää näitä todellisuuksia - yhteinen helvetti. Sartre sen nimittäin jo tiesi: helvetti on toiset ihmiset.