Ei tarvita karttaa, ei kompassia

Lopetin sitten Travianin peluun. Heti kun kaupunkeja alkaa olla enemmän, hommaan menee ikä ja terveys. Tai, no, ei nyt sentään, mutta rupeaa tuntumaan velvollisuudelta. Varsinkin jos kuuluu johonkin aktiiviseen liittoutumaan (mikä on melkein pakko, jos meinaa pelatakin eikä vain alistua farmattavaksi).

Voitin tällä toimenpiteellä vapaa-aikaa ja hermojen lepuutusta varmaan ainakin tunnin lisää per vuorokausi. Hyvä niin. Kyllä tässä elämässä tuntuu olevan ns. turhiakin harrastuksia, vaikkei mielestään mitään harrastakaan. Jää enemmän aikaa rehelliselle sohvalle röhnötykselle ja telkkarin ääreen sammumiselle.

Tuossa toissa yönä kun tarvoin läpi keskustaa yömyöhään tulin huomanneeksi toisenkin ajansäästöjutun, joka myös lisää liikuntaa. Olen aina tarmonpuuskassani kävellyt rautatieasemalta töihin tai töistä keskustaan, koska olen kuvitellut että se on suorin tie. Joka on kuitenkin sen verran pitkä, että varsinkaan aamuisin sitä ei tule tehtyä. Mutta höpön pöpön. Kamppiinhan on huomattavasti lyhyempi matka.

Olen aina kuvitellut että se on ihan sama asia kummasta tulee, koska olen jostain syystä kävellyt aina Kampista töihin tai töistä Kamppiin kiertotietä: ensin suunnannut Merikorttelista Fredalle ja siitä Fredaa pitkin Kamppiin. Vähänkö olen törppö. Tuostahan on suora linja yli Hietsun torin. Pitäisi varmaan useamminkin tutustua ajatuksen kanssa keskustan karttaan, eikä vain suunnistaa mutu-tuntumalla.

Tuon pohjalta ei ehkä mikään ihmekään, etteivät taksikuskit osaa suunnistaa keskustassa (tai siis eivät osaa ajaa niin kuin minä haluan), kun eivät pidä niitä vihaamiaan gps-oppaita päällä. Suosikkireitin kun on tullut sentään itse joskus kartastakin mitanneeksi ja liikennevalojen määrän laskeneeksi - matkan hinta-aikasuhde on huolella optimoitu, sillä pahimmillaan uppiniskainen kuski saa riistettyä kolme-neljäkin euroa lisähintaa matkasta.

Olisi siinä itsetärkeyden ja ylpeyden tunteessa kuitenkin samalla varmaan pitänyt tutkia aikoinaan ne kävelyreititkin. Tunsin itseni siinä yöllä nimittäin niin hölmöksi, kun kävelin hetkessä Kamppiin. Vaikka en viimeiseen metroon kuitenkaan ehtinyt.