Mukavaa ja laiskanpulskeaa

Penskana aina ihmettelin omaa lahjavuortani suhteessa äidin tai mummin pariin pakettiin (pehmeään, voi tylsyys), eivätkä ne silti valittaneet.

Nykyään sen sitten tajuaa, kun katsoo omaa lastaan pakettiröykkiönsä keskellä - pehmeitä inhoaa, kovia silmät kiiluen papereistaan repii. Lapsella ääni nousee innosta ja paperi lentelee. Niillä yhdellä, ehkä kahdella omalla paketilla on sitä seuratessa hyvin vähän merkitystä.

Itse sain anopilta meikkipussin (oli huomannut, että kannan vähäistä varastoani kuplamuovipussissa) ja toiselta anopilta & apelta matkarahaa. Eikä enempää voi oikeastaan toivoa. Eka oli ylläri, oikeastaan oikein oiva juttu, jälkimmäinen toivottua.

Kinkkua on vielä pelottavan paljon. Niitä fasun tryffeleitä olen syönyt tänään ihan liikaa ja öklöttää. Joulu on siis oikein hyvä ja onnistunut. Mukavaa että on vielä päivä aikaa sulatella.

Pitkälle viikkoon menevä joulunvietto kyllä hämää, uusi vuosi tuntuu tulevan jotenkin normaalia nopeammin. Mietin, että kehtaisiko matkarahoista lohkaista uudeksi vuodeksi vähän rakettitarpeiksi. Pitäisi myös osata jo pian päättää, ottaisiko harvinaisen uuden vuoden bilekutsun vastaan vai ei.

Sinänsä olisi mukavaa mennä. Toisaalta uusi vuosi muualla kuin perheen kanssa tuntuu oudolta, vähintään lapsen joutuisi jättämään kotiin.

Oikeasti valinta ei ole vaikea. Iloisten sinkkujen keskellä samppanjatuiskeessa ilakoivaa hupakkoa minusta ei enää saa, vaikka ajatus onkin hupaisa.

On mukavaa olla perheellinen ja liian vanha.