Joulu on ohi, kuopatkaa kinkku

Perheen joulu päättyi eilen virallisesti siinä kello neljän maissa -
hetkeen jolloin on pakko saada hampurilainen. Näin käy joka joulu.
Jossain vaiheessa se iänikuinen kinkku alkaa tursuta korvista jo pelkän
ajatuksenkin seurauksena, ja tilaa on pakko lääkitä roskaruualla.

Kinkkuviha tulee joka joulu aina aikaisemmin ja aikaisemmin. Tänä jouluna kyllästyin jouluruokaan jo ensimmäisellä aterialla.


Kun kinkkuvihan oli sanut purettua nautaan, olikin illalla hyvä paistaa
perunoita ja kinkkua. Mässäilyn lomassa katsottiin pois rästiin
jääneitä Houseja, ja on kyllä pakko sanoa, että Nintendo hoitaa
hommansa nyt huonosti.

Ensin alkuun House pelasi Gameboy
Advancella. Sitten sillä oli DS. Mutta nyt se on jo ihan liian monta
jaksoa pelannut PSP:llä. Ei voi hyväksyä. DS takaisin Housen kouraan ja
sassiin. Tai mahdollisesti Nabaztag-pupu, jonka korvia House voisi
väännellä, kun Vicodin-reflat iskevät.

Housella on muuten Vicodin-jemma lupus-oppikirjan sisällä. Because it's never lupus!


Perhanan joulutauot ja mitkälie. Galactica-ahdinkoa ja Veronica Mars
-ikävää kestää vielä Disneyland-reissun tuolle puolelle, eikä Housekaan
suostu palaamaan tauolta ennen kuin vasta 9. päivä tammikuuta.
Hemmetti. Mitä tässä nyt oikein katsoisi. Kolmea uusinta Lost-jaksoakin
olen hillonnut kauan ja hartaasti, että olisi edes jotain, kun muut
pettävät. Mutta jos katson ne nyt, niin varmasti harmittaa että lisää
tulee vasta helmikuussa.

Vaikka Lost onkin ihan packxsa ja saisivat vihdoinkin räjäyttää koko saaren, joka ei ole saari, ilmaan.

Sanoin taas Disneyland.