lauantai 26. elokuuta 2006
Vuoden Särkänniemi, osa 2
Kävimme Särkänniemessä huhtikuussa avajaisviikonloppuna.
Se aloitti hyvin kesän, joten tuntui passelilta, että tehdään vielä
toinen visiitti kesän päättyessä. Olisihan se toki ollut auki vielä
ensi viikonloppunakin, joten ei ihan viime tippaan jätetty.
Sulkijaishulina lienee kuitenkin aikamoinen, kun on bändiä sun muuta,
ettei oikein jaksa lähteä tungeksimaan.
Ja hyvä niin. Tänään oli porukkaa toki selkeästi enemmän kuin keväällä,
mutta mihinkään ei käytännössä joutunut jonottamaan - ellei itse
halunnut. Tornadon etumaisiin tuoleihin nimittäin piti toki päästä, ja
pääsyä joutui vartomaan peräti viisi minuuttia.
Tornado on loistava. Paras laite mikä Suomesta löytyy, kehtaisin
väittää. Sen lisäksi että se ajolaitteena on aivan loistava, myös sen
sijoittelu huvipuistossa on ajatuksella tehty. Tie alas sisäänkäynniltä
itse päähuvipuistoon kulkee Tornadon alitse ja vierestä tavalla, joka
on vielä omiaan lisäämään laitteisiin hinkua. Riemun ja kauhun
kiljahdukset niin kyydissä olijoilta kuin radan alla katsojilta on
hyvin olennainen osa puiston äänimaailmaa.
Lisäksi rata itsessään on kaunis. Immelmannista ja dive loopista rakentuva cobra-käännös on
profiililtaan lähes logomainen ilmestys, Tornado-ajelun keulakuva ja
sielu, vaikka joidenkin mielestä se rikkoo ajon erittäin hyvää
lentofiilistä. Makuja on monia, minä tykkään.
Vaikka Linnanmäki onkin kotikulmieni huvipuisto, Särkänniemi on aina
ollut minulle Suomen paras puisto. Kyse ei ole pelkästään laitteista,
vaan myös tunnelmasta ja - sijainnista huolimatta - yllättävästä
avaruuden tunnusta.
Vaikka alue on pieni,
väentungoksessakaan ei koskaan tule samanlaista klaustrofobista oloa
kuin Linnanmäen pullonkauloissa - eritoten Rainbow'n ja Space Shotin
välisellä pätkällä (joo ne on oikeasti sateenkaari ja mikä lie
sukkulavenukseen).
Matkalla kotiin saatiin vielä
vähän lisäelämystä, kun hieman ennen Hämeenlinnaa taivas alkoi
räjähdellä. Hienoa, varsinkin kun olimme juuri hetkeä aikaisemmin
päättäneet poiketa huoltamolle. Tien päällä olisi ehkä ollut hieman
ikävää. Muualla Suomessa on rytissyt pitkin kesää, mutta
pääkaupunkiseudulla ei, ja olin jo ehtinyt kaivata ukkosta. Nopeasti se
siitä huoltamon yli kuitenkin pyyhkäisi, joten jäi hieman pätkähuviksi.
Yksi kunnon rajuilma Helsingin suuntaan tilattu, kiitos!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti