Itket ja katselet

/mek ruimii kirjallisuusbleemissään New
York -trilogiaa sanankääntein "Kuinka joku voi kirjoittaa niin, että
lukeminen sattuu, mutta sitä ei silti pysty lopettamaan?" Sama fiilis
tulee hypetettyä ja ylihypetettyä Lostia katsoessa.



Ruotsin TV4 jätti keväällä tokan kauden kesken neljänneksi viimeisen
jakson kohdalla, ja viimeisten kolmen jakson katsominen on vain jäänyt
ja jäänyt. No tulipahan nyt lopulta sitten saatettua kausi päätökseen,
ja Voi Herran Jestas!



Toisaalta kiroaa koko ajan, että voi itku mitä tuubaa - käsittämättömiä
juonikuvioita, epätoivoista rimpuilua. Ja silti kun kauden on nähnyt
loppuun, niin tietysti kaikesta pelleilystä huolimatta vikaan jaksoon
on tungettu niin paljon täkyjä, että on pakko saada lisää.



Näin meitä koukutetaan. Tätä lienee helvetti.