Elämä vieroksuu huumoria

Niin sitä lupailee sekä itselleen että muille, että seuraavaksi on
luvassa jotain aivan muuta - ehkä keinuvia lahnoja tai kiimaisia hirviä
- eikä ainakaan tylsää länkytystä elämän kurjuudesta, mutta ulkomaailma
ei suostu tukemaan minua tässä pyrkimyksessäni lainkaan.


Ensinnäkin Miehen tietokone meni rikki. Revi siitä nyt sitten huumoria,
kun Mies parka on ihan itkun partaalla. Ja jos ei ollut, niin
viimeistään siinä vaiheessa oli, kun yritti saada varakonetta ja
varakoneen erillistä ATA-korttia vaativaa 250 gigan kovalevyä
toimimaan. En ole tänään kehdannut soittaa ja kysyä miten menee.


Ja kun toisella on kurjaa, itselläkin on kurjaa. Säästääkseni Miestä
kaikkitietäviltä kommenteiltani ryhdyin eilen illalla vihdoinkin
laittamaan makuuhuoneen viihde-elektroniikkaa kuntoon, jos vaikka
lopultakin voisimme katsoa myös makkarissa porn^H^H^H^HWest Wingiä. No
eihän siitä oikein mitään tullut, kun makkarikotiteatterin
takakaiuttimet olivat kateissa.

Seurasi paljon äyskimistä
ja tiuskimista puolin ja toisin, ja lopulta kaiken tiellä olevan
tavaran tuskastuttamana heitin makuuhuoneen rullalle käärityn maton
parvekkeelta alas.

Koska matkaa maahan on peräti metrin,
tilanteen dramaattisuus kärsi hieman - ainakin viimeistään siinä
vaiheessa, kun rupesi naurattamaan.

Toisaalta sain pisteet
siitä, että vaikka meillä tavaroihin tuskastuessa aina puhutaan roinan
heittämisestä parvekkeelta alas, tämä oli itse asiassa ensimmäinen
kerta, kun niin tuli tehtyä. Tästä voi muodostua petollinen tapa, sillä
se matto oli turhan helppo noutaa takaisin sisään.

Kello oli
lopulta lähes kolme yöllä, kun pääsimme katsomaan porn^H^H^H^HWest
Wingiä. Takakaiuttimet ovat edelleen kateissa, mutta sen sijaan
etsiessä löytyi paljon sellaista, mitä tarvitsin viime viikolla.
Audiopöntöt löytynevät siis ehkä vielä ennen syyskuuta.