Sykkivä kesäyö

Nyt elokuun puolivälin hujakoilla alkaa olla se paras aika vuodesta. On
pimeää, mutta silti lämmintä. Varsinkin Helsingin keskustassa tuntuu
nyt iltaisin mukavalta, kun merestä nousee kosteutta, joka antaa
hauskan hikisen fiiliksen. Siinä ei ole kuitenkaan mitään
epämiellyttävän nihkeää toisin kuin keskipäivän hellekuumahikisyydessä.


Näitä iltoja odottaa joka vuosi. Ei etteikö olisi mukavaa myös kun on
valoisaa lähes vuorokauden ympäri, mutta ehkä urbaanissa
kosteanlämpimässä pimeydessä on jotain freudilaista.


Esimerkiksi perjantai-ilta keskustassa on normaalisti aika masentavaa
katsottavaa. Kuumana elokuisena iltana mainosvalojen loistaessa
kirkkaimillaan ytimen kuhina on kuitenkin snagari- ja
taksijonoöykkäreistä sekä yrjöävistä teineistä huolimatta jotenkin
suorastaan tenhoavan sähäkkää ja silti rennon oloista. Kaupunki
tuoksuukin ihan erilaiselta kuin normaalisti.

Ehkä
alitajuntani yrittää kaivella rippeitä niistä Välimeren alueella
vietetyistä kesistä, jolloin juhlijalaumat vaelsivat iltaisin
rantabulevardia edes takaisin ja tekivät osapuilleen sitä samaa kuin
Hesankin bailaajat. Tosin ehkä sittenkin yrjöilivät kadulle ja
kuseskelivat porttikonkeihin jonkin verran vähemmän kuin Suomessa.