Rahat tiskiin! - osa 2

Monet perheen laskuista ovat jonkin palvelun puoli- tai
neljännesvuosittaisia maksuja. Itse asiassa hyvin harva asia enää
laskutetaan kuukausittain, vaan neljännesvuosittaisuus on aika yleinen.
Vakuutukset, tv-lupamaksu, internet...


Eihän siihen tietenkään koskaan varaudu, vaan suurten laskujen
erääntyminen on aina kiroilun aihe ja huoli siitä, että pitääkö taas
käydä nipsaisemassa säästöistä palanen.

Luonteva ajatus
olisi, että käsittelisi neljännesvuosittaisia kuitenkin kuin
kuukausittaisia laskuja, eli joka kuukausi panisi kolmasosan laskun
summasta piiloon. Kaunis ajatus, mutta vaatisi melkein, jälleen kerran,
erillisen tilin. Meillä on jo kolme erillistä tiliä perheen talouden
pyöritykseen. Menee jo hankalaksi.

Harmillista, että pankit
eivät ole vielä internet-aikakaudella tajunneet, että verkkopankkiin
voisi aivan hyvin kehittää virtuaalityöpöydän - ihan liikkuvine
käsi-ikoneineen ja rahakekuvineen.

Virtuaalityöpöydälle
voisin saman tilin puitteissa laittaa lokeroita / kassalaatikoita /
kukkaroita / pussukoita eri menoja varten. Kun palkkapussin jyvitys eri
pussukoihin on tehty, pöydälle jäisi faktinen kuukaudessa vapaana oleva
summa. Summat olisi ehkä jopa hienoa voida itse lukittaa niin, että
tilille pystyisi itse muodostamaan omia nostorajoja. Voisi esimerkiksi
nostaa vain vapaana virtuaalipöydällä lojuvan summan, tai vapaana
olevan summan plus lajittelupussit a ja b, mutta ei pussit c ja d jne.


Ainakin minulla homma toimisi todennäköisesti hyvin. Normaalisti olen
täysin onneton raha-asioissa, mutta aina kun olen yksin matkoilla,
yllätän jopa itse itseni sillä, miten hyvin rahat riittävät. Matkoilla
minulla on ollut tapana käydä virtuaalityöpöydälleni kaavailemaa
rahanplarausleikkiä, jossa eri kuluille varatut rahat mätkitään eri
kasoihin, ja liikkeellä ollessa korvamerkityt kasat ovat rintsikoissa
tai kalsareissa piilossa eivätkä käsillä ja käytössä. Yksinkertaista ja
toimivaa.

Systeemini syntyi puolivahingossa teininä ollessani
kuukauden Australiassa. Äiti oli hieman huolissaan miten rahani
riittäisivät - olinhan tunnetusti onneton rahan käyttäjä. Palasin
kotiin lähes neljännes matkakassasta jäljellä juuri kyseisen systeemini
ansiosta.

Taika lienee siinä, että koska olen ilmeisesti
liian konkreettinen ihminen joissain asioissa, raha-asioiden tajuni
hämärtyy heti, jos fyffe on vain numeroita tiliotteessa. Sen sijaan kun
konkreettisesti hiplaan seteleitäni ja kolikoitani ja kasaan niitä
erilaisiksi kokonaisuuksiksi, olen täysin perillä siitä mitä minulla
on, mitä minulta kuluu nyt ja mitä ensi viikolla, ja että en
tosiaankaan voi käyttää kuin kympin krääsään.

Kun miettii,
että nuoret ja nuoret aikuiset rämpivät edelleenkin huolestuttavan
paljon luottokurimuksen ja maksuhäiriömerkintöjen viidakossa, eikä asia
ole ihan vieras minullekaan, niin olisi pankeilta jollain tapaa ihan
kivaa, jos antaisivat helppoja työkaluja konkreettiseen taloudenpitoon.


Se minkä pankit satsaisivat muutamaan kätevään
verkkopankki-widgettiin, saattaisi hyvinkin maksaa itsensä takaisin
asiakkaiden parantuneella rahanhallintakyvyllä ja mahdollisesti
vähentyneilleä riskiryhmien aiheuttamilla luottotappioilla.