Pitäis nukkua, mutta ei vain voi.
Kaikki on näiden palleroiden vika.
PSP-peli nimeltänsä Loco Roco, pudonnee tasohyppelygenreen. Tuli jo
tuossa kesän korvilla kauppoihin, mutta päätyi kotiin pelattavaksi
vasta nyt.
Kasarivärit, Barbapapa-tyyppisiä lötköjä jotka laulelee hassuja,
keikkuvia tai pomppivia tai hyllyviä tai liukkaita (tai kaikkia
kerralla) maailmoja... Jee! Olen ihan mehuissani! Viimeksi olin yhtä
intona löydettyäni We love Katamarin. Loco Rocokin esittelee jotenkin
sitä samaa ajatuksellista kahjoutta ja luovuuden riemua kuin mitä
Katamarin takana piilee.
Ei uuden sukupolven pelikoneiden tarvitse olla mitään vauhti- ja
polygonihirmuja. Pääasia että pelit on hyviä - ja vähän hulluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti