keskiviikko 23. elokuuta 2006

Musableemi



Haastoin Dyron kirjameemiin, ja hän tieteskin nakkasi takaisin kirjameemin sukulaisella eli tolla levymeemillä.

Jos on jotain kirjoja parempaa, niin musiikki, joten eihän tässä auta. Let's meme!

Levy, joka muutti elämääsi:
Rushin Power Windows.
Kaveriporukan muusikkopojat olivat jo pitkään kuunnelleet Hyvää
Musiikkia, joka ei jostain syystä Kate Bush -mieliselle15-kesäiselle
wannabe-runotytölle ollut oikein auennut. Mutta eräänä kauniina
roolipelintäyteisenä päivänä pojat soittivat taas tätä. Yhtäkkiä Suuri
Proge-jumala puhui minulle, ja kaikki oli Niin Selkeää. Enkä ollut
juonut juhlalimua tai polttanut jatsitupakkaa. Kuuntelutottumuksiini
tuli yksi erittäin monimuotoinen genre lisää, ja tänäkin päivänä se on
sydäntäni lähinnä.

Levy, jonka olet kuunnellut lähes puhki:
Jos ei edellisen kysymyksen vastausta lasketa, niin Jethro Tullin Broadsword and the Beast.

Levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Saaks levysoittimen ja vahvarin kans? Järki sanoo, että testi-cd jossa
on paljon räikeitä hälytysääniä, mutta jos kuitenkin vaikkapa Yesin Magnification,
joka on riittävän New Age -hömppää, jotta en vedä ranteitani auki siinä
yksin biitsillä kökötellessäni, mutta kuitenkin varsin kaunis, ylevä ja
stimuloiva levy ollakseen myöhempien aikojen Yesiä.

Levy, joka teki sinusta hupakon (giddy):

Taas tää hupakko-juttu. Kaikki hyvä musiikki tekee minusta hupakon,
koska musiikki on huume, ja pöppelissä käyttäydyn hassusti. Kokonaiset
levyt ovat vaikeita paloja, yksittäiset kappaleet sen sijaan toimisivat
vastauksena paremmin. Kokonaisena levynä ehkäpä YUP:n Yövieraat. Yksittäisena kappaleena Hallucinogenin Shamanix.

Levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:

Viittaan edelliseen. Ei kokonainen levy tee sitä, vaan palaset. Jos
kokonainen levy saa minut itkemään, niin se on sitten kiukusta sen
takia, että olen tuhlannut rahaa huonoon levyyn. Suurin
kyynelkonsentraatio löytynee kuitenkin Rufus Wainwrightin levykaksosilta Want One & Two, ja noilta löytyvät Beautiful Child ja Agnus Dei kostuttavat silmät edelleen, vaikka kuinka monta kertaa kuuntelisi.

Levy, jonka toivoisit tulleen äänitetyksi:
Ismo Alanko Säätiön Heinolan keikka kesällä 2003. Myöhemmin ilmestynyt livelevy ei sisällä sitä, mikä Heinolan keikassa oli erityisen hienoa.

Levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan tehty:

Ei kai sellaisia oikeastaan ole, ainoastaan levyjä, joita ei ehkä olisi
pitänyt ostaa. Hyvillä bändeillä ja artisteilla on toki loistavien
putkien keskellä levyjä, joita ei ehkä olisi pitänyt tehdä, koska ne
ovat joko vanhan toistoa tai yksinkertaisesti vain artistien tason
huomioon ottaen huonoja. Esimerkiksi Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta  (kulkee meidän perheessä myös nimellä Ei hyvää päivää!)

Levy, jota kuuntelet paraikaa:
Kone soittaa biisiarpajaisia, mutta juuri nyt soi Buffy, vampyyrintappajan musikaalijakson soundtrack. Jokaisen Buffy-fanin must-have.

Levy, jonka olet aikonut kuunnella:
Ofra Hazan Yemenite Songs,
jota en ole kuunnellut vuosiin, mutta joka on viime aikoina jostain
syystä kummitellut takaraivossa. Löytyy vain vanhalta kasetilta, eli
kuuluu myös levyostoslistaan.

Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Tiedätte keitä olette. Haastukaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro