Hemmetti, en osaa enää edes kehittää kunnon päiväunia, vaan rupean heti
rikkomaan illuusiota "tarpeettomilla" pikku yksityiskohdilla.
Otetaan nyt vaikkapa tällainen perusjuttu, että eläisi vaikka
ikuisesti. Hieno homma, mutta jos ei muut myös elä ikuisesti, niin
tulee ongelmia. Neil Gaimanin Sandman-sarjiksissa on setä, joka elää
vuosisatatolkulla ja on aina tietyn väliajoin vetäytynyt jonnekin
skuugeen, jonka jälkeen on sitten palannut ihmisten ilmoille omana
poikanaan.
Ehkä se toimisi, ehkä ei. Ihmisen perustiedot ovat kuitenkin valtion
rekistereissä, ja jossain vaiheessa kai alkaa valtiovaltakin ihmetellä,
jos ei joku tunnu kuolevan. Ja mistäs tupsahti tää tyyppi, joka väittää
olevansa tän tyypin jälkeläinen, mutta ei kuitenkaan ole tiettävästi
koskaan syntynyt?
Milloin tulisivat ensimmäiset huijaussyytteet? Ja jos todennettaisiin
kuitenkin esimerkiksi sormenjälkien perusteella että olen tyyppi, joka
oli jo olemassa sata vuotta sitten, niin mites sitten? Saisinko muka
olla rauhassa?
Milloin tulisivat xfiles-miehet koputtelemaan ovea? Eläisinkö lopulta
ikuisesti pilkottuna ja säilöttynä kivoihin pikku lasipurkkeihin ja
koeputkiin?
Entäs jos yrittäisin pakoilla valtiovaltaa? Mihin voisi muuttaa niin,
ettei kukaan kyselisi perään - mutta voisin silti nauttia tietyistä
perusylellisyyksistä (sademetsien uumenet ja savimaja olis vähän niinku
out)?
Jos ei olisi mitään muita supervoimia kuin pelkästään ikuisesti
eläminen, ei esimerkiksi rahan hankkiminen olisi yhtään sen helpompaa
kuin ennenkään - olettaen että siis yrittäisin pysyä anonyyminä enkä
esimerkiksi myisi sensaatiomaista stooriani lehdistölle. Jos
kuusikymppisenä ottaisi 50 vuoden asuntolainan, niin piru vie joutuisi
tosiaan maksamaan kaiken takaisin.
Tietyisi jos "ottaisi rahat ja juoksisi". Lainaisi rahaa jonkun
hulvattoman määrän, hankkisi väärät henkkarit ja muuttaisi jonnekin
banaanivaltioon plantaasirakennuksen porstualle pötköttelemään. Mutta
edelleen liian suuri riski, että Interpol löytää - tai ainakin jotkut
polvilumpioita murskaavat gorillat, joiden pomot ei tykänneet pikku
rahanlainauskuprustani.
Enkä suoraan sanoen pidä banaanivaltioista.
Tämä kaikki on niin kovin sekavaa:
miksei voi lähteillä nuoruuden iäti polskuttaa?
YUP - Kuolematon
säv. Valtteri Tynkkynen &
san. Jarkko Martikainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti