Puutarhahommia

Just kun pääsin sanomasta että katson vain leffoja, joissa mennään lujaa ja on kauniita miehiä, niin löydän itseni Uskollisen puutarhurin äärestä.



Tämän kaltaisista leffoista tulee aina todella epämääräinen olo.
Afrikka on järkyttävän kaunis, nimenomaan järkyttävän. Rumuuden ja
karuuden keskellä henkeäsalpaavaa kauneutta - ja kauheutta.



Afrikka pitäisi nähdä, mutta ajatus sinne uskaltautumisesta on vaikea. Kykenisikö olemaan suuttumatta nähdessään ne kontrastit.



Leffan tarina on muuten pirun hienosti kerrottu, harvoin näkee suurta
uhkaavuuden tunnetta rakennetun niin pienieleisesti ja verkkaisesti.
Rachel Weisz on Oscarinsa ansainnut. Ja leffan pääkuvaaja on
selvästikin syntynyt jossain esteettisen nerouden porteilla.



Ei tiedä pitäiskö itkeä, suuttua vai huokaista - pakko siis olla hyvä leffa.