Keltainen majakka joulumielellä

Taksikuskien elämä on joiltain osin ikävää puuhaa, toisinaan liian kiireistä, toisinaan liian hiljaista. Ja kyyditettävät kännikalat liian usein liian rasittavia. Näin joulun aikaan on se vuoden kovin sesonki, mikä ilmeisesti joillakin kuskeilla jo pärähtää hattuun, kun ei ole asiakkaista pulaa.

Tulimme eilen seurueella liikelounaalta Sofiankadun Nuevosta Senaatotintorin taksiasemalle noin kahden maissa iltapäivällä. Hetken odotettuamme tolpalle ajaakin taksi ja ensimmäisenä lähtevät halaavat meidät muut ja astahtavat taksiin. Taksi ei lähde, ja hetken päästä seurueen jäsenet nousevat takaisin ulos taksista hölmistyneen oloisina.

Siinä parinkymmenen sekunnin aikana kun seuruetta oli halailtu ennen taksiin astumista, oli kuski jo ottanut koneelta tilauksen ja kehtasi vielä syytellä taksiin astuneita "arpomisesta" taksin ulkopuolella. Harmi ettei tullut otettua taksin numeroa ylös, tilanne oli jotenkin niin absurdi.

Järki sanoisi, että jos tullaan tolpalle, jolla on asiakkaita jotka selvästi ovat tulossa kyytiin, niin ne kans otetaan, vaikka joutuisikin odottamaan sen 20 sekuntia. Tai sitten sanotaan ikkunasta että pitää mennä ENNEN kuin syrjäytetyt asiakkaat ehtivät astua autoon istumaan. Jos kyseessä olisivat olleet ne hitaasti köpöttävät eläkeläiset, niin olisiko silloinkin otettu koneelta tilaus ja syytelty mummeleita hitaudesta?

Onneksi seuraava taksi tuli nopeasti, kun oli tajunnut sytyttää tupakan (jolloin bussi, ratikka tai taksi tulevat aina ennen kuin on kolmatta henkäystä ehtinyt ottaa).