tiistai 16. joulukuuta 2008

Ensi vuonna kaikki on... ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin


Olen aivan kuollut, loppuisipa viikko jo. Mulla on se lupaamani joululahjapelijuttukin tossa, mutta en ole jaksanut linkittää. Lupaan illalla tehdä sen.

Jostain syystä eilistä Metroa tänään lukiessani tuli nenän eteen juttu siitä, että automaattimetrohanke etenee sen verran, että nyt on ne turvaportit suunnittelussa. Sitä vain mietin, että miksi vain automaattimetron tapauksessa pitäisi olla sellaiset? Eikös ne ois ihan jees noin niinkö muutenkin. On tässä vuosien varrella sen verran noita humalaisia ja itsemurhahenkisiä immeisiä asemilla sinne raiteille joutunut, että - automaattimetro tai ei - miksei niitä portteja asennettu jo silloin joskus anno datsumal?

Olen myöskin miettinyt sitä tunnetta mikä tulee joka joulukuu - pian vuosi loppuu, pian tuska loppuu. Ai miten niin loppuu? Eihän lopu. Paska alkaa aina uudestaan 2.1. mutta jostain kumman syystä pää on niin päämääräaddikti, että vuoden vaihde on muka jokin päämäärä, maali ja onni & autuus.

Itse asiassa joulukuu on aina niin helvettiä, töiden kannalta ylivoimaisesti vuoden pahin kuukausi, että minkä ihmeen helpotuksen se uuteen vuoteen pääsy muka antaa? Hirveät reflat se vain antaa, 2.1. antikliimaksi on aivan helvetillinen pudotus siihen todellisuuteen, että mikään ei ole muuttunut, mikään ei ole paremmin, ja kaikki jatkuu ihan samaan tapaan kuin aina ennenkin.

On ne aivot kumma vehjes.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro