maanantai 22. joulukuuta 2008

Aina matkalla jonnekin


Tuli sitten käytyä TAAS laivalla. Tämä on varsinainen kurimus. Luultiin jo päässeemme siitä kierteestä, että ostot tuottaa vain lisää ilmaisia risteilyjä, mutta eikös appivanhemmat lätkäisseet kouraan ilmaisen reissun. Ja koska on joulu tulossa - ja tietenkin pitää tuoda nuuskaa tuliaisiksi tuubitolkulla - niin ostokset nousivat yli 300 euron... Nyt on takataskussa taas kaksi ilmaista risteilyä lisää.

Ne mitään ilmaisia oo! Laivayhtiöillä kyllä osataan tän palkitsemisjärjestelmän kanssa. Ilmainen reissu kuluttajalle on sama kuin vähintäänkin ruokailurahat laivayhtiön taskuun. Ja ainahan sieltä tax-freestä tarttuu myös tavaraa väkisinkin mukaan, vaikka kuinka yrittäisi köyhäillä. Vaikka puolet laivasta olisi "ilmaisella reissulla" niin kyllä siitä yhtiö omansa pois saisi. Meidän perheessä ei edes kanneta eurotolkulla rahaa pubiin, mutta keskimääräinen laivareissaaja kuitenkin on enemmän tai vähemmän perseet - tai ainakin iloisessa sievässä. Kilinkolin soi kauniisti yhtiön kassakone.

Ja tähän sitten vielä kanta-asiakasohjelmat päälle. Kun meidät kertaalleen tähän Silja Linen kurimukseen saatiin, niin toki piti liittyä myös Club One -ohjelmaan. Jee, pisteitä. Mikä merkkaa sekin "etuisuuksia" ja "ilmaisia" reissuja vielä lisää.

En tosin valita. Elin viikkotolkulla sen lohdullisen tiedon varassa, että kun vähän vielä jaksaa, niin pääsee pariksi päiväksi seilaamaan ja unohtamaan arkisen kurjuuden. Sääkin suosi, kun Tukholmassa paistoi aurinko koko päivän. Sinänsä huvittavaa, sillä oli olevinaan se vuoden pimein vuorokausi. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringon. Päivänvalonkin kanssa on ollut vähän niin ja näin viimeisen kuukauden ajan.

Tuli sitten kierreltyä Södermalmia urakalla, kun lupasin käydä maailmanlaajuistakin huomiota saaneessa Tea Centre of Stockholmissa tuliaisia hakemassa. Paikkahan on kätevästi Slussenin naapurissa Horngatanilla, mutta kierreltiin sinne Katarinahissenillä ajelun ja Söderhallarin kautta. Yleensä tulee jostain syystä, laiskuuttaan, jäätyä pyörimään Drottningatanin ja vanhan kaupungin ympäristöön, vaikka ne ovat sitä pahinta turstirysäosastoa. Kannatti. Tosi hyvä päivä ja kiireetön mukava fiilis koko ajan.

Slussenilta löydettiin muuten ainakin yksi hyvä asia, minkä suomalaiset voisivat svenskeiltä matkia, sen sijaan että matkivat aina niitä huonoja. Yleinen polkupyöräpumppu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro