Eyes without a face

Ystävä vinkkasi mielenkiintoisesta työpaikkailmoituksesta erään rekrytointifirman sivuilla. Kiinnostava on, mutta oli pakko miettiä että alanko olla liian vanha. Ilmoituksesta oli linkki toisen rekrytointifirman sivulle, josta pystyi lähettämään työhakemuksen. Hakemuksen lähettäminen tosin edellyttää, että antaisin tietoni tälle välittäjäfirmalle. Luottamuksellisuutta vakuutetaan, mutta ei oikein nappaa. En halua antaa tietojani juoksupojalle.

Ymmärrän, että firmoille on tehokasta panna ilmoituksensa nettiin näkyviin erilaisten rekrytointipuljujen sivuille, koska ainakin työ ja tekijä kohtaavat. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että firma ei halua osoittaa hakijalleen minkäänlaisia "oman väen" kasvoja. Tiedusteluihin vastailunkin hoitaa rekrytointifirman ihminen.

Jos siis hakisin paikkaa (pakko kyllä todellakin myöntää että himottaa, huh, unelma) - ja oletetaan että pääsisin haastatteluunkin asti - niin kuinka kauan menee että oikeasti puhuisin jonkin sellaisen ihmisen kanssa, joka oikeasti kuuluu siihen sakkiin jonka joukkoon työntekijää halutaan?

Työn kiinnostavuudesta huolimatta ei oikein tunnu yhteisöltä, johon haluaisi, jos se kokee itsensä niin tärkeäksi ja työntekijät niin epäkiinnostaviksi, ettei katso tarpeelliseksi itse vastata hakemusten vastaanotosta ja karsinnasta.

Olenko liian vanha, liian vanhanaikainen, vai mitä hä? Kertokaa te nuoret uraleijonat olenko ihan dorka, kun toivon korporaatioiltakin jotain inhimillisyyttä?