Tää on varoitus

Töihin tupsahtelee välillä kaikenlaista musiikillista tuotantoa. Yleensä ne ovat jotain Kari Tapion koottuja laarinpohjia tai Pia Temisevän karmaisevimpia hittejä. Tai jotain täysin tuntemattomia yrittäjiä, joiden taiteilija- ja bändinimet kutkuttavat lähinnä nauruhermoja.

Mutta tulipa kerrankin jotain minullekin. Herra Ylppö & Ihmiset: Sata vuotta.

Ylpöllä on selvästikin Zen Café -kausi. Ei niinkään sanoituksellisesti - luojan kiitos ei mitään pihasadettajia ja muuta hämärää - mutta moni biisi kuulostaa tiettyyn pisteeseen asti jotenkin äänimaailmallisesti ja sävelkuviollisesti pelottavasti Zen Cafélta. Ja levyn kannessa Ylppö näyttää melkein Putrolta.

Onkohan tää jokin sisäpiirin vitsi, joka maksatetaan levyn ostajilla?

No, siitäkin huolimatta, että monia biisejä voisi huoletta soittaa vaikka Radio Suomessa, niin kyllä mä tästä pidän. Hyvinkin paljon. Se, joka kaipaa Ukkosta tai Kokkia, varasta, vaimoa ja rakastajaa kuitenkin pettyy.

Tosin tämähän ei olekaan Maj Karmaa.

Vaan Ylpön Putro-eksorsismia.