Carry on Wayward Son

Varhaiskeskiäkäisten juniorijaoston jäsentä jälleen vähän ihmetyttää. Nimittäin eläkkeiden elinikäennustetsydeemi, jonka perusteella mitä nuorempi on, sitä enemmän pitää vielä elämän ehtoopuolella pakertaa hommia, että saa sen, mitä kuusvitoset nyt.

Mä en kässää. Kun katsoo muita ikäisiäni varhaiskeskiäkäisiä juniorikokelaita, niin todella vaikea kuvitella, että ollaan kuusvitosina yhtään sen työkykyisempiä kuin tämän päivän kuusvitoset - sen sijaan lääketiede pitää meidät väkisin hengissä paketteina pitempään kuin nykypäivän vanhukset. Mikä on aivan perseestä.

Meidänhän pitäisi saada pikemminkin ylimääräinen korvaus kivuista ja henkisistä säryistä sen takia, että meitä pidetään väkisin hengissä entistä pitempään, ja lisäksi vielä raihnaisina pakotetaan tekemään viidestä kymmeneen vuotta lisää hommia. Sen seurauksen itse asiassa kupsahdetaan jo ennen kuin edes eläkkeelle päästään - ja tämä lienee kai se oikea pyrkimyksin, niin niiden ei tartte maksaa eläkkeitä ollenkaan. Kieroja ovat, hemmetti.

Sitä mitä en myöskään kässää, että miksi HDMI-liittimisissä laitteissa ei ole HDMI-piuhaa mukana? Kaiken maailman super-vhs:ää ja niitä karseita scartteja kyllä piisaa. Vai onko se jotenkin itsestäänselvää ettei ole mukana, vaikka kaikkea muuta turhaa onkin? Vielä pari vuotta sitten kodinkoneliikkeissä oikein erikseen ilmoittelivat, että tässä ja tässä digiboksimallissa ei ole scarttia mukana, muista ostaa. Miksi eivät nyt sitten viitsi näidän HDMI-reikäisten laitteiden kanssa tehdä samoin?

Niin. Ostin sitten vihdoinkin Topfieldin 250-gigaisen tallentavan digiboksin. Noin 450 euron kartellihinta oli vihdoinkin pudonnut reippaasti alle 400 euron. Kyllä nyt kelpaa.

Lisäksi löysin vihdoinkin itselleni sopivan työpuhelimen. Ex-pomolta jälkeen jäänyt E61 löysi tiensä hyppysiini, ja tässä on vihdoinkin se täysnäppisvehje, jota esimerkiksi Nokia-puhelimia ja varsinkin communicatoreja sydämensä kyllyydestä vihaava ihminen käyttää peräti mielellään. Olen tyydytetty.

Ja tyydyttyneisyyden täydensi vielä pikainen hajamielinen kierros Kampin Game Spotissa. Siinä se oli. Päälimmäisenä käytettyjen hyllyssä. Guitar Hero II Xbox360:lle. Pelkkä se peli. Halvalla.

Siihen se ilta ja puoli yötä sitten menikin.

En ehtinyt vielä YYZ:iin asti, vaikka yritys oli kova. Mutta sain sentään kokea oloni South Park -hahmoksi liruttaessani Kansasia. Mulla on tosin paljon hienommat kalsarit - ja korkokengät. One million points! You are fags!

---

Ja palanen suhteellisuudentajua iltapäivän ratoksi: Running the Numbers.