Kitara, taivas ja tähdet

En tiä pitäiskö olla pettynyt vai mielissään. En jaksanut ruveta tahkoamaan Guitar Hero II:a easy-levelistä eteenpäin, vaan aloitin heti hard-osastosta. Kahdessa illassa pelattu kaikki biisit läpi, ja ainuttakaan en joutunut yrittämään uudestaan, vaan jokainen meni kerralla läpi. Joko olen hyvä, tai peli on hämmästyttävän helppo.

On kyllä objektiivisesti ajatellen todettava, että prima vista -kykyni on huomattavasti parantunut kuukausien varrella. Monimutkaisetkin juoksutukset menevät luontevasti edes "sinne päin" jo ensi näkemältä. Vielä tuossa syksyllä silmä ei kyennyt hahmottamaan lennosta ensimmäistä kertaa nähtyjä kiharaisempia osuuksia.

En silti oleta, että kun jossain vaiheessa taas pianon hankin, että vieraan biisin suora nuoteistasoittotaitoni olisi nuoruuden terässä. Neljä nappia on aika lailla vähemmän kuin 10 kosketinta.

Silti alisuoriutujan huomio: kiva olla hyvä edes jossain.