En voi saada tyydytystä, täydellistä elämystä

Nyt on jossain ilmeisesti vihdoin tajuttu, että mulle pitää lähettää vain hyvää musiikkia. Tänään tuli postissa Ismo Alanko Teholla - Blanco Spirituals. Kuka oletkaan fiksu ihminen siellä musiikkimaailmassa, toimintasi on kunnianarvoista. Näillä eväillä kestää taas ne parit annemattilat ja kristianmeurmanitkin, joilta ei ilmeisesti voi tässä maailmassa välttyä.

Mitä annemattiloihin ja kristianmeurmaneihin tulee, niin jos ette ole jo viimeistä viisubätchiä ylen sivuilta kuunnelleet, niin ei ehkä maksa vaivaa (nyt kuuluu kysyä, että maksoiko muka aiemminkaan?) sillä pettymyksiä pettymysten jälkeen jälleen kerran.

Olin toivonut paljon Teräsbetonilta. Juu, kyllähän se oli niin frederikkiä Fredi Siitosen äänellä kuin olla ja voi, mikä on toki plusaa ja bonusta, mutta kun se viisubiisi kuulosti täysin väkisin runnotulta. Kyllä pastississakin saa hei ilmaa ja vapautunutta fiilistä olla.

Vuokko Hovatan esittämästä Virginiasta toki tykkäsin. Tyylikkään kerkkokoskista, mikä on jees, vaikka Ultra Bra -mieltymyksistäni minua jotkut tahot mielellään pilkkaisivatkin. Ei se nyt ehkä kuitenkaan tuota Konttis-kerkkoa voita. Konttinen on voittaja.

Ainiin se Cristal Snow. Ihan kiva. DTM:n lastenillan limudiskoa. Ja Jenna on annemattilaa.

Valitettava lopputulos näiden karsintojen jälkeen on se, että ellei sinne nyt Konttinen tai Hovatta lähde, niin olen Belgradin finaalia katsoessa tasan varmasti jääkaapilla syömässä häpeääni ja suruuni, kun Suomi esiintyy. Yle tappoi koto-Suomen puolessa tehokkaasti viisuinnostuksen jo alkuunsa täysin paskoilla karsintalähetyksillä ja antamalla biisivastuun levy-yhtiöille.

Pieni korjaus edelliseen. Jos Ninja selviää vielä rupusakkiäänestyksessä finaaliin ja voittaa, niin sitten kärkyn kotikatsomassa intopinkeenä ja tanssin hattivattitanssia. Tykkäsinhän mä viime vuoden Ukrainan Verkastakin.