Huonouskohtaus

Olen paha ihminen. Edellinen kahden viikon loma oli täyden kympin lomailua, mutta nyt tässä toisella kahden viikon pätkällä tuntuu jotenkin stresaantuneelta koko ajan. Lapsella on loma samaan aikaan, enkä ole riittävän hyvä aktivoimaan Poikaa. Se stressaa, ja huomaan joka toinen tunti ajattelevani, että sitten syksyllä viimeinen kahden viikon pätkä on taas ihkuihanaa, koska Poika on päivisin tarhassa.

Tilanne olisi varmasti hyvin erilainen, jos olisin itse menevää sorttia ja mentäisiin joka päivä johonkin puuhailemaan jotain. Mutta koska itse mieluiten kökötän kotona, muutkin kököttävät kotona, eikä se ole pidemmän päälle hyväksi aktiiviselle ja aktiivista puuhaa kaipaavalle jälkikasvulle.

Huomaankin siis tiuskivani vähän väliä, ja on perusärsyyntynyt fiilis koko ajan. Valvon aamukuuteen, koska silloin ainakin pystyy rauhassa keskeyttämättä tekemään niitä omia juttujaan. Se tosin tarkoitta sitä, että olen myös hiton väsynyt koko ajan. Enkä jaksa edes siivousraivohulluuskohtausta saada, koska väsyttää, eikä saa keskeytyksettä huseerata, ja muutenkin pännii.

Pitäis kai jaksaa lähteä vaikka Särkänniemeen tai jotain. Vaikka heti huomenna (eikun näemmä keskiviikkona).