Some kind of monster

Microsoft vinoilee Sonylle uuden GTA-pelin vaatimasta viiden minuutin asennusajasta pleikkari kolmosella. Hyvähän se on konsoleiden kesken nälviä toisiaan.

Vaavin taloontulon myötä nimittäin päätin sitten, että muutamat pelit muuttavat pöytäpömpelistä läppäriin. Yksi niistä on Sims 2. Ryhdyin toimiin eilen illalla yhdeksän maissa, koska Miehen kurittaessa konsolia ajattelin, että olisi leppoisaa vähän siinä vieressä leikkiä virtuaalisella nukkekodilla. Pitkästä aikaa.

No leppoisaa toki oli, mutta ei pelatessa. Koska kun peliä on peruslevyjen lisäksi puolentusinaa lisäosaa ja sama määrä kamasettejä päälle, niin kellohan oli reippaasti yli puolenyön ennen kuin koko yli 10-gigaisen monsterin asennus oli valmis. Siinä vaiheessa muistin jälleen oikein hyvin, miksi muutuin aikoinaan vannoutuneesta PC-pelaajasta konsoleiden ystäväksi.

On tosin todettava, että kun urakka oli ohi, niin olihan se aika siistiä. Vaavi kun on kaikessa läppäriydessään kuitenkin huomattavasti vanhaa pöytäkonettani tehokkaampi, joten kivasti pyörii nukkekoti reippaalla resolla ja detaljit tapissa. Tänä iltana sitä ehkä ehtii jo päästä pelaamaankin.