Baby Love

Uuden perheenjäsenen, Acer Aspire 5520G:n nimi on Vaavi. Sillä se on sievä, pieni, tuore, ja sen käyttöönotto vaati vaipanvaihtoa ja imettämistä.

Siitä on niin paljon aikaa, melkein kolme vuotta, kun on ottanut ns. kauppavalmiin koneen käyttöön, että valmisteluproseduurien määrä yllätti jonkin verran. Recovery-levykkeitä ei tule mukana, joten ne on tehtävä itse. Itse Windowsin asennuskaan ei ole valmis, vaan ensimmäinen koneen aukaisu itse asiassa asentaa vasta koko käytiksen.

Vanha pöytäkoneen XP-järjestelmä oli muistaakseni käyttövalmis heti avaamishetkestä.

Sinänsä vaikka touhu vaati eilen illalla paljon aikaa, itse touhuaminen ei ollut millään muotoa kryptistä tai vaikeaa. Eli dorkakin kykenee. Hyvin pitkälle valmistelu sujui niin, että ohjelmisto loogisesti promptasi tekemään sen mikä seuraavaksi pitääkin tehdä.

Ensimmäinen tenkkapoo tuli vasta kun halusin koneen juttelemaan kotiverkon muiden koneiden kanssa. Jonkin aikaa piti pähkäillä ennen kuin tajusin, että vaikka asettaa levyjaot päälle, myös palomuureista pitää mennä asettamaan luvat. Ja kun palomuureja on kaksi, sekä Nortonin että Windowsin itsensä, niin oman väsyneen pään ja lievästi vieraan Vista-ympäristön yhteistyön muodostumisessa meni hetkensä.

Ja siihen se ilta ja yö sitten menikin. Tänään vasta pääsen oikeasti tekemään perusasioita, kuten hankkimaan Firefoxin, asentamaan codeceja (on se nyt perkele, että perusasennukseen ei voi edelleenkään sisällyttää vaadittavia divx:n codeceja sun muuta pikkuhöhää) ja hakemaan oikeaa käyttötuntumaa. Ja testaaman pelejä. PC-pelikantani on juuri sen verran vanhaa, mutta silti uutta, että pöytäkone on joistain peleistä hieman nikotellut. Sen sijaan vaikka läppärit ovat nykypäivän pöytäkoneisiin verrattuna lussuja, niin Vaavi on monta kertaluokkaa meidän konekantamme pöytäkoneita tehokkaampi. Ja vihdoinkin pääsen hyllyssä pitkään lojuneen Halo 2:n Vista-julkaisun kimppuun.

Media Center on muuten aivan hämärä. Todella hämärä. Logiikkani ei pelaa sen kanssa lainkaan.

Vaavista itsestään on sanottava, että näppis istuu sormiini kivasti, ja touchpadikin on ihan jees kunhan kääntää raivostuttavan "padin näpäytys on vasen hiirinappi"-toiminnon pois päältä. Vaikka nimittäin kuinka yrittäisi säätää sitä näpäytysherkkyyttää, niin se on omiin sormiini liian herkkä. Varmaan tulee käytettyä tuota oikealla hiirelläkin, mutta sohvalla röhnöttäessä yritän pärjäillä pelkällä padilla kuitenkin.

Mitä sylissäpitoon tulee, niin peruskäytössä ei tunnu kuumenevan mitenkään aivan kamalasti. Painoa vehkeellä on noin 2,5 kiloa, eli riittävän tukeva, muttei liian painava. Lienee tosin fiksua, että hankin silti jonkun sylialustan. 15,4 tuuman laajakuvanäyttö on minun silmääni kuvaltaan varsin mielyttävä, ja koko on ihan mainio.

Koska testaus on vasta ihan alkutekijöissään, niin mitään kovin definitiivistä en osaa sanoa. Ja Vistan vieraus on hämmentävä. Pitää yrittää puukottaa se mahdollisimman selkeäksi ja yksinkertaiseksi. Mutta noin muuten suhtaudun laitteeseen kovin positiivisesti, sen näppituntuma on kiva.

Rakkautta siis ensisilmäyksellä.