Baila el chiki chiki

Euroviisujen esikatseluhulabaloo alkoi Suomen telkkareissa jo FST5:n esittämällä perinteisellä pohjoismaisella yhteistyöohjelmalla, jossa levyraati-tyyppisesti pannaan viisuehdokkaat halki poikki ja pinoon. Ylen virallinen esikatselulähetysten suma alkaa muistaakseni 1.5.

Ja tietenkin netissä katselmus on ollut meneillään jo pitkin kevättä. Liityin minäkin Facebookissa kätevään ryhmään, jossa on suoraan tuubipätkät hollilla ja mahdollisuus antaa sekä arvosana että "painava" sanallinen mielipiteensä viestiketjuun, jota hallitsee tyypillinen seksuaalivähemmistöedustajien joukko ja sen mukainen arvotusmaailma. Sanon tuon nyt siitäkin huolimatta, että saan jonkun viivikikkeli-kortin ja minut vihelletään ulos pelistä. Mutta hei kamoon, miten muuten selittyy tosi koreiden poikein esittämien tosi surkeiden biisien suosio? Tai niiden homohumppaa vetävien silikonibimbojen, jotka näyttävät niin pahoilta, ettei niille edes Ike tekstaisi?

Taidan olla todella heikoilla hangilla tällä hetkellä, joten suuntaanpa todelliseen ärsyyntymisen aiheeseeni. vitsibiisien tolkuttomaan määrään. Aikaisempina vuosina on ollut ehkä yksi tai kaksi puhtaasti huumoriksi luokiteltavaa kilpailijaa. Nyt niitä on ainakin neljä. Hyvä että Teräsbetoni on niin hienovaraista genreparodiaa, että sitä ei suuri maailma ymmärrä vitsiksi (ja toisaalta sääli, koska nyt suuri maailma näkee vain säälittävät suomalaiset etsimässä uutta Lordia).

No mikäs siinä, jos ne vitsit olisi edes hauskoja. Mutta tänä vuonna pyrkimyksenä on ilmeisesti ollut vain mauttomuus. Eesti on vielä ihan lähes hauska, ja klasaripätkä biisin keskellä on oivan kliseisen pöljä. Mutta Irlannin laulava kalkkuna on nolompi kuin Silvia Night konsanaan ja Latvian piraatit ovat lähinnä säälittäviä. Ja vihdoinkin kaikkien näiden viisufanitusvuosieni jälkeen olen vihdoinkin kohdannut viisuehdokkaan, joka on vain puhtaasti loukkaava: Espanja.

Kaiken eurojöötin ja paskan seassa on nimittäin kuitenkin aina vallinnut se perinne, että oli kuinka tahallisen tai tahattoman huonoa tahansa, mukana on edes pieni melodian poikanen, jos ei muuten niin sitä varten, että se jää renkuttamaan päähän niin että pollajukeboksipsykiatrilla on töitä. Mutta Espanjan järkytyksessä ei ole edes sitä. Jopa Alf Poierilla oli kertosäe.

Ja jostain syystä tämä nyt loukkaa minua. Kovasti. Varsinkin kun tuo kuona on finaalissa suoraan.

Ns. vakavien kilpailijoiden puolella tason on sitä samaa kuin ennenkin, eli  paljon sitä keskinkertaista, muutama käsittämättömän huono ja sitten niitä melkein salonkikelpoisia, mutta hyvin hyvin vähän. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Toisaalta se ei taida euroviisuissa olla tarkoituskaan.

Omat totaalista huttua protestoivat ääneni mennevät tänä vuonna Ranskalle - ja Turkille, jos pääsee finaaliin. Semifinaaleissa kun ei pääse äänestämään kuin oman lohkon kisaajia. Sieltä ei löydy oikein ketään, johon viitsisi tuhlata. Noh, ehkä uusvanha Belgia.