Det gör ont

Ruotsissa sitten valittiin viisuedustajaksi Charlotte Perelli, myös koko kansainvälisen höskän kertaalleen 1990-luvun lopussa voittanut täti. Biisi oli sitä ruotsalaista perushuttua, jota ne lähettävät aina kun ei ole mitään kiinnostavaa tarjolla (klikatkaa vain omalla vastuulla). Eli siis yhdeksän kertaa kymmenestä. Siltikin ne lähes aina pärjää sietämättömän hyvin (Carola perkele). Salaisuus piillee osaksi maan aiemman menestyksen tuomassa itsevarmuudessa. Ja toisinaan aivan härskissä esillepanossa.

Sama itsevarmuus näkyy myös yleisessä osallistujien tasossa. Kaikki osaavat poikkeuksetta laulaa, esiintyä ja kosiskella yleisöä. Asialle kaikessa tekopirteydessään ja laskelmoinnissa voisi sinänsä olla helppo hymähtää, mutta ammattitaitoa ei voi ohittaa olankohautuksella. Ruotsalaisiin verrattuna suomalaiset "pitkän linjan ammattilaisetkin" ovat lähes poikkeuksetta nukkavieruja harrastelijoita, joista vain harva ylipäätänsä edes osaa laulaa, esiintymisestä nyt puhumattakaan.

Sanottiinpa Teräsbetonin poikien käytöksestä mitä tahansa (Suomen karsintafinaalin pressitilaisuuden sikailu lienee lehdistössä jokseenkin liioiteltu), niin asenne on heillä suhteellisen oikea. Pelkkä osaaminen ei hinttipoikien ja silikonitissien seassa riitä. Ruotsin kaltaisten, vasemmalla pikkurillilläänkin 99% suomalaisia ammattilaisia paremmin edustavien viisujyrien seassa on osattava osoittaa myös aimo annos röyhkeyttä ja pöyhkeyttä kuitenkaan vetämättä hommaa överiksi niin kuin Islannin Silvia Night pari vuotta sitten - vitsi oli liian karkea mennäkseen läpi.

Kaiken järjen mukaan pelkän biisin ja tädin itsensä muovisuuden perusteella Perellin kuuluisi hävitä Teräsbetonille 6-0. Aika monet muiden maiden osallistujabiisit jo kuulleena uskallan todeta, että kaiken perushutun ja laulavien kalkkunoiden seassa Teräsbetoni on jokeri, jolle voi käydä miten vain, vaakakuppi voi heilahtaa aivan kumpaan suuntaan vain.

Eikä se muuten ole huono asia, se nimittäin tekee ainakin osallistumisesta kiinnostavaa. Pakko ihmetellä onko viisuhulluilla ruotsalaisilla oikeasti kovin paljon jännäämisen iloa silloin kun lähettävät kisoihin jotain, joka on niin laskelmoitua ja varman päälle vetoa kuin jälleen tänäkin vuonna.

Mitä ruotsalaisten viisuhulluuteen sinänsä tulee, niin FST5 teki tänä vuonna kulttuuriteon ja lähetti Ruotsin finaalin suorana. Toivottavasti moni älysi katsoa ja verrata sitä hulabaloota suomalaisiin karvahattuskaboihin. Ei meillä mitään megabileitä tarvitsisi järjestää, mutta oikeasti voisko sieltä YLE:n johdosta lukita viisukauden ajaksi kellariin kaikki ne päättäjät joiden mielestä viisuohjelma ei saa olla viihdyttävä?

Ruotsin viisumeiningeistä kannattaisi panna merkille asiat kuten Show isolla ässällä, paikallaan polkemattomuus ja turhan osallistujien kanssa löpisemisen minimointi. Varsinkin viimeksi mainittu kannattaisi ottaa vakavasti. Pieni asia, jonka opettelu ei edes maksa mitään. On jotenkin outoa, että Suomen kv-skaboissa homma osattiin suorastaan käsittämättömän hyvin, mutta yhtäkkiä kaikki opit oli tänä keväänä jo unohdettu.