keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Flashia ja viisuja


Olen viime päivinä kamppaillut pitkästä aikaa tietokoneraudan kanssa. Jossain vaiheessa flash playeri uudistui kymppiin, päivitin, ja sen jälkeen kaikki flash-sisältö on nykinyt kuin horkkataudissa. Ennen kymppiä toimi ihan kivasti. Noh, päätin sitten asentaa takaisin vanhan ysin. Eipä sit enää auttanutkaan.


Jokin on jossain mennyt juntturaan, ja vaikka rekisteritkin on tullut puhdistettua - varmuuden vuoksi jopa virusskannauskin suoritettua - niin juu ei, nykii nykii. Kyllä ilman YouTubea voi toki elää, mutta syö sielua että kaikki ajanvietteenä harrastamni flash-pelit ovat nyt sitten enemmän tai vähemmän pelikelvottomia jos sisältävät yhtään mitään vauhdikkaampaa stuffia.


Kunnon syytäkään ei tunnu löytyvän esimerkiksi Adoben knowledge basesta tai erilaisilta foorumeilta, vaikka itse ongelma tuntuu olevan perin yleinen. Erilaisia kikkakuutosehdotuksia toki, mutta mikään niistä ei oikein tunnu tuottavan haluttua ratkaisua.


Tietysti kun riittävästi hermostuu, alkaa ottaa päähän myös "avuliaat" spontaanit neuvot, jotka sisältönsä laadun puolesta selvästikin lähtevät siitä olettamuksesta, että koska olen tyttö, en tiedä koneista mitään ja olen tähän asti täällä vain vikissyt tumput suorina.


Noh, flash on paska, ja Adobe melkein yhtä ärsyttävä lafka kuin Microsoft, joten pitäköön tunkkinsa. Ja kyllä pieni rekisterien siivous ja muu rakkineen rukkaus oli jo paikallaan muutenkin, sai itse murheenkryynin toimimaan tai ei.


Ongelmallista flashia testatessa tuli sentään kelailtua läpi kaikki tämän kevään euroviisujollotuksetkin. Kovasti länsimaat valittavat Itä-Euroopan valta-asemasta, mutta kummasti on yksi jos toinenkin taho lähtenyt kosiskelemaan itää oikein kunnolla. Kuten suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuuluva Norja.


Joo ihan kiva, söpö poika, ja onhan se mukavaa kun kosiskelumeininki on tuonut taas etnovaihteenkin takaisin kisoihin. Mutta vaikka norskeilla tuota yhteistä rajaa Itä-Euroopan kanssa muutama kilometri onkin, niin tuo viulua soittavan anttituiskun meininki on jotenkin kovin epäaitoa ja laskelmoitua. Epänorskia. TÄMÄ on paljon norjalaisempaa. Tai TÄMÄ. Irlannista lainatuista elementeistä huolimatta jopa tämä. Ei kai pitäisi olla niin vaativa, mutta siinä missä kansalliset elementit katoavat diskohumpan alle, niin yhtä lailla liiallinen muiden etnisten vaikutteiden matkiminen jotenkin useimmiten vain ottaa päähän.


Ruotsalaiset sentään pysyvät lestissään. Ja Malena Ernman on aika jees, koska keskikertainenkin humputus paranee heti kun on Ääni mistä ammentaa. Ei tartte mitään tuulikoneita.


Mitä aitouteen tulee, niin minun kirjoissani tämän vuoden voittaja on ylivoimaisesti Bosnia ja Hertsegovina. Ei sitä balkanilaista melankoliaa oikein osaa kuin balkanilaiset itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro