Viisunärkästys

Euroviisujen ensimmäisen semifinaalin on päivää vaille 2 viikkoa aikaa. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä olemme siis jo kovaa vauhtia odottamassa lauantaita - tai helvetin pettyneitä. Yleensä MM-lätkän finaali osuu samoille kulmille, mutta tällä kertaa olemme lätkäasiassa saaneet rauhassa olla pettyneitä jo koko edeltävän viikonlopun.

Mitä tämän vuoden viisuihin nyt tulee, niin Qaikun puolella yritin herättää viisukanavalla keskustelua suosikeista. Koska makuasioista on aina kiva kiistellä. Kun yritin saada omaa Top-femmaa aikaan, niin se olikin itse asiassa aika vaikeaa. Ei taso kai sinänsä ole kovin paljon huonompi kuin aikaisempinakaan vuosina, mutta minua on jo vuosia ja etenkin nyt tänä vuonna ruvennut ottamaan päähän se, että eivät ole enää perinteiset euroviisut, jossa maat kilpailevat keskenään musiikillisesta "paremmuudesta". Viisubiisejä kun teetetään surutta ihan kenellä vain. Vuosittain eurooppalaiset viisumaakarit lähettelevät tuotoksiaan useiden eri maiden karsintoihin. Mitä ihmeen kansallista väriä siinä enää on, kun ruotsalaiset tekevät biisejä Azerbaidzanille, Ronan Keating on vääntänyt Tanskan viisun ja niin edelleen... Oliko se nyt viime vai toissa vuonna kun Maki Kolehmainen tyrkytti tuotoksiaan Venäjälle.

Nykyään tuntuu olevan täysin normaalia, että maan x biisin on säveltänyt tyyppi maasta y ja sen esittää tyyppi maasta z. Onpahan kansallista.

No, voisi sitten ajatella, että ovathan sentään maan asukkaat valinneet kokoelmasta biisejä sen, joka kuvastaa eniten heidän kansallisen sävelkorvansa nykytilaa. Mutta kun ei se mene ihan niinkään. Ei kaikissa maissa järjestetä mitään kansallisia karsintoja. Muun muassa Azebaidzan, Bosnia-Hertsegovina ja Saksa valitsivat tänä vuonna biisin täysin sisäisesti, eikä siihen ollut kansalla mitään sanomista.

Edellä sanotulla haluan nyt pohjustaa muun muassa sitä, että pitäkää te kaikki nyt ihan kaaaauheasti Norjan omasta anttituiskusöpöliinistä (joka ei osaa laulaa, ja jonka sävellyskin on itse asiassa todella nopeasti loppuun kuluvan simppeli), mutta en nyt oikeasti vain kykene sulattamaan sitä, että valkovenäläinen poika soittaa slaavilaista musiikkia Norjan laskuun. Kyllähän se yrittää olla vuonoihin soveltuvan ilmava, mutta juuret paistavat niin läpi, että koko tuotos maistuu vain puhtaan laskelmoidulta. Onhan se söpö. On. Ja iloinen. Mutta kun ei.

Oma Top5:

1. Bosnia-Hertsegovina
2. Viro
3. Ruotsi
4. Kreikka
5. Latvia

Sijat 1 ja 2 muodostuivat helposti, loppu piti raapia väkisin kasaan. Ruotsi on mukana, koska ensinnäkin vedän kotiin päin ihan saatanasti ja toisekseen Malenan ääni tekee täysin yhdentekevästä rallatuksesta suht kivan. Kreikka tarttui väkisin päähän eikä lähde kulumallakaan pois. Ja lisäksi Sakis on kiva poika. Latvia on täysin toiselta planeetalta, tämän vuoden Sebastian Tellier vaikka genre onkin ihan eri. Tässä tapauksessa se riittää.

Suomi on 12:s.