Ympyrä

Niin, taas on melkein viikko mennyt edellisestä päivityksestä. Syykin on selvä. En tosin hipelöi niinkään Twitteriä, vaan Qaikua. Saatanan informaatiotulva ja siihen koukuttuminen. Google Readerissa odottaa toinen informaatiotulva, liki tuhat lukematonta blogausta. Koen siitä huonoa omatuntoa. HUONOA OMATUNTOA. WTF?!

Kuva linkkautuu kiinnostavaan kirjoitukseen, ja toinen hyvä kirjoitus informaatiotulvasta myös tässä.

Sinänsä tämä kaikki ei ole minulle kovin outoa. Vietin nuoren aikuisuuteni usenetin uutisryhmissä. Kun blogaaminen alkoi nostaa päätään, pidin sitä introverttinä yksinpuheluna - älyllisenä pikkuhitleröintinä niille, joilla ei argumentaatiokyvyt tai omahyväisyys taivu kunnon kaksisuuntaisen keskustelun käymiseen.

Noh, eihän se tietenkään aivan niinkään. Kyllähän blogosfääristä löytyy oikeasti kourallinen niitäkin, joilla on sanottavaa ja jotka myös kestävät kommenttilaatikossaan käytävän argumentaation.

Blogeissa tosiaan kuitenkin pitää keksiä aihe itse. Mutta kun on muutaman vuoden kirjoittanut haircuttia tai länkyttänyt niistä samoista maailman epäkohdista kuin tuhannet muutkin blogaajat, alkaa laari tyhjentyä - varsinkin jos uppiniskaisesti (laiskuuttaan) kieltäytyy suoranaisen teemablogin pidosta. Viimeisen vuoden aikana on entistä enemmän käynyt niin, että blogaamiskynnys asioista on noussut ja noussut. Jos Big Brotheria ei olisi - eli syytä kirjoittaa päivittäin - en tiedä miten viimeiset pari vuotta olisivat muotoutuneet. Sanottakoon BB:stä mitä tahansa, niin ainakin se on ollut myös keppihevonen kirjoittaa myös muista asioista ja päässäni on herännyt sekä ajatuksia että tarvetta tuoda niitä julki. Mutta kun joulukuusta eteenpäin moottori taas puuttuu, laiskistun, ja unohdan sen vähänkin sanottavan jo ennen kuin olen päässyt koneen ääreen.

Vanhalle usenettiläiselle, irkkaajalle ja jo 80-luvulla kotimaisten sosiaalisten medioiden esiasteiden kanssa leikkineelle nämä Qaikut, Jaikut ja Twitterit ovatkin petollinen loukku. Ensinnäkin kaikkea ei tarvitse keksiä heti itse. Joku muu heittää kiinnostavan ajatuksen - ja keskustelu ja siitä heränneet omat ajatukset käydään siinä. Ei Qaikusta enää raahaudu mihinkään blogin puolelle kehittelemään asiaa lisää.

Ympyrä onkin tietyssä mielessä ainakin minun osaltani sulkeutunut. Koen palanneeni joiltain osin siihen, mistä 80-luvulla lähdin. Mikrobloggauksen ja sosiaalisen median kotini on tällä hetkellä Qaiku, jossa seuraan vajaan sadan ihmisen sanomisia, osa heistä jopa seuraavat minun sanomisiani. Se on siis pieni yhteisö, joka myös tapaa aktiivisesti toisiaan elävässä elämässä. Se tuo mieleeni VAXI:n, 1980-luvun puolivälissä Printti-kotibittinörttilehden tueksi lanseeratun monen käyttäjän järjestelmän, joka mahdollisti reaaliaikaisen chattailun sekä tarjoili keskusteluryhmäjärjestelmän, joka oli käyttäjätmukavuudessaan valovuosien päässä perus-bbs:iä edellä ja piti pintansa vielä internetin ja usenetin punkiessa hitaasti tietään opiskelijoiden keskuusteen 80-luvun lopussa. Printti kuoli jo 1987, mutta VAXI jäi itse asiassa henkiin yksityisessä omistuksessa ja kituutti hengissä toisella nimellä vielä 2000-luvulle asti.

Mutta se historiikista. Se mikä teki VAXIsta aivan erityisen oli se yhteisö, joka sen käyttäjäkunnasta rakentui. Todella aktiivisia päivittäiskäyttäjiä oli myös se noin sata henkeä, joka myös aktiivisesti tapaili toisiaan, ja voi rehellisesti sanoa että aikojen kuluessa ylläpitoporukatkin tunsivat kaikki aktiivit vähintään ulkonäöltä. VAXI:ssa elivät suhteellisen harmonisesta rinnakkain niin kova asia kuin täydellinen huuhaakin.

Minä olin silloin tuon kaiken alkaessa koulussa itseni alieniksi tunteva varhaisteini. Ilman sitä bittinörttien yhteisöä saattaisin olla jossain Jakomäessä asuva, 150-kiloinen lammasblondipermanenttinen pirinisti, jolla on tusina ongelmalasta, kaikki eri isien kanssa. Koska Qaikussa kaikuu (hih) jotain outoja muistoja ja säkeitä omasta nuoruudestani, ymmärtänette, että blogi saattaa päivittyä todella huonosti sillä aikaa kun läpikäyn tätä palavaa romanssiani mikroblogaamisen ja yhteisöpalvelumaailman kanssa.

Mitä tuohon alun kuvaan tulee, niin Twitter on ihan paska. Se on kans vain niille, jotka rakastaa omaa ääntään, mutta malttaa tehdä sen 140 merkin puitteissa. Keskustelua Twitterissä ei kykene järkevästi käymään.