lauantai 28. maaliskuuta 2009

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa


Kesäaikaan siirtyminen syö sielua. Sinne menee tunti, ja kun herään, herään tukevasti iltapäivällä. Ja sitten, kun kesäaikaan tottuu, pahimpaan mahdolliseen aikaan syksyllä otetaan taas valoisaa aikaa iltapäivästä pois.


Kesäaikaa on vuodesta enemmän kuin ns. normaaliaikaa eli talviaikaa. Mutta kun katsoo miten täällä päin maailma makaa, niin kysyn joka ikinen vuosi itseltäni ja maailmalta (joka ei vastaa) minkä helvetin takia se, mikä meillä on olevinaan ns. kesäaika ei olekaan se normaaliaika? Ja sen sijaan, että syksyllä vedettäisiin kelloja taaksepäin, niin pikemminkin siirrettäisiin niitä tunnilla eteenpäin.


Koska se, mitä talvisin tarvitaan, on valoa nimenomaan iltapäivällä. Ei sellaiseen aikaan päivästä, jolloin kukaan ei ole sitä näkemässä. Joka tapauksessa keskellä pimeintä talvea töihin mennään kun on vielä pimeää. Mutta nykyisen käytännön takia pimeää on myös kun sieltä töistä pääsee pois. Miksi yritetään kinnata johonkin aamuun valoisia tunteja, kun niillä ei silloin kukaan tee mitään? Iltapäivällähän niitä tarvitaan, silloin kun ehkä on säälliseen aikaan päässyt töistä, ja olisi ehkä ihan pieni hetki jopa aikaa nauttia siitä, että näkee eteensä.


Pohjolan perukoilla pitäisi antaa piutpaut muun Euroopan aikakäytännöille, koska keskieurooppalainen vuorokauden kierto on täysin vertailukelvoton täkäläiseen ydintalveen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro