Toisinaan, kun synkkinä päivinä päivittelen täälläkin sitä, miten ihmiset ovat lampaita ja antavat poliitikoiden tehdä selkänsä takana kaiken maailman lexnokioita ja lexkarpeloita samalla kun joku Vanhanen tanssii kuusysiä pitopöydällä paskaiset lantsarit jalassa... ja kun päädyn siihen, että olen itsekin lammas...
Se johtuu kai siitä, että en usko mihinkään mielenosoituksiin. Varsinkaan täällä Suomessa, jossa paljonpa joku parisataapäinen lauma rääkymässä eduskuntatalon rappusilla oikeasti niitä ketkuja siellä bunkkerissa häiritsee.
Onko mikään mikä saisi minut barrikaadeille? Mietin sitä usein. Varsinkin, koska en usko mihinkään impotenttiin sloganeiden heittoon. Päädyn joka kerran siihen, että minut saa barrikaadeille sillä hetkellä, kun tarkoitus on heilutella myös kättä pitempää. Talikkoa, tiiliskiveä, haulikkoa.
Koska kun saan perseeni penkistä, olen yleensä verenhimoisen vihainen.
Esimerkiksi tällaisen takia saattaisin olla melkein valmis jopa lähtemään itse sotaan, ase - tai edes se talikko - kourassa (EU aikoo muuttaa internetin televisioksi).
Tuollaisen uhkakuvan toteutuessa esimerkiksi kaikki EU:n toimittajat ja kansalaisjournalistit voisivat saman tien kaivaa itselleen haudan ja asettua sen pohjalle valmiiksi makaamaan. Joten yhtä hyvin otan tappion vastaan talikko kourassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti