Winds of change

Tulinkohan koko päivänä koskeneeksi tähän tietsikkarakkineeseen? Enpä muista. Voipunut olo kun on huseerannut koko päivän olohuoneprojektin kanssa. Kuvittelin aloittavani sen heti kun loma alkaa, mutta tässä on tullut otettua pari viikkoa aika relasti - ja housunkaulus kiristää. Siitä huolimatta jäin eilen uneliaana sohvalle röhnöttämään, vaikka kovasti patistettiin pelaamaan ultimatea. Tänään siispä katumusharjoituksiksi rivakkaa hyllyjen siirtoa ja kirjojen uudelleenjärjestelyä.

Loppujen lopuksi se huonekalujen siirtely on se iisein homma. Kaikein kertyneen roinan sun muun purkaminen hyllyistä ja uudelleenjärjestely (tai poisheitto? hah, vitsivitsi!) on se todellinen urakka. Hyllyissä lymyilee  kirjojen lisäksi kaikenlaisia aarteita, kuten Non Stopien vuosikertoja, vuosikerta-akuankkoja, supersankariklassikkoja sun muuta, mutta myös aimo määrä hillitöntä skeidaa ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna. Mutta eihän sitä silti raski heittää pois. Jälkikasvun ois paree innostua vanhemmiten muistakin sarjakuvista kuin akkareista, tai on pakko ruveta miettimään miksi tätä sanallista kuvataidetta on hyllyt väärällään, vaikkei sitä ei itse tajua tulla lukeneeksi muuten kuin silloin kun pitäisi siivota niitä nimenomaisia hyllyjä.

Myös levyhyllyn siirtely ja järjestely oli mielenkiintoista puuhaa. Kaikkea sitä ihmisellä onkaan. Ja milloinkohan olen viimeksi koskenut fyysiseen cd-levyyn muutoin kuin arkistoidessani sitä tietokoneen kovalevylle? Ja miksi en ole arkistoinut kaikkea? Olin jo unohtanut nuoruuden syntini kuten Def Leppardin ja Scorpionsin. Ihan pakko kuunnella pitkästä aikaa. Ihanan kamalaa, kamalan ihanaa!

Olohuone on kaikesta muistojen poluilla taivaltamisesta huolimatta kuitenkin jopa jo puoliksi valmis. Jäljellä on kuitenkin se kaikkein kamalin homma, eli tietokonenurkkauksen raivaus ja uudelleensiirtely. Kuten tiedämme, vaikka johdot asettelisi alun perin kuinka hienosti, ne luikertelevat öisin umpisolmuun ja pitävät taukoamattomia orgioita villakoirapimujen kanssa. En odota huomista kovin innolla. Kaiken lisäksi oma pimeä osuuteni tietokonenurkkauksesta on viimeisen puolen vuoden aikana ryhtynyt muistuttamaan tohtori Frankensteinin kompostia. It lives! Ilmankos tuli hankittua läppäri, että voi tulla sohvalle karkuun.

Piuhapainajaisesta puheenollen, päätettiin panna kuntoon ainakin pelihelvetin piuhat. Taloon muutti Yamaha RX-V463 -viritinvahvistin. Syö siististi kaikkien konsoleiden ja digiboksin ulostulot, eikä varsinkaan tarvitse enää olla jatkuvasti vaihtelemassa piuhoja television takana. Ja se tärkein on vihdoin: kuulokeulostulo, eli tervetuloa takaisin keskiyön kitarasankarointisessiot.

Kytkentää edeltää kuitenkin olkkariraivauksen saattaminen loppuun.

Noh, onhan se hyvä, että ihmisellä on päämääriä.