Kitara, taivas ja tähdet

Pelaaminen on pelaamista, eiksje? Ei, se on myös välineurheilua. Mitä suurimmassa määrin. Luonnollistahan on ainakin konsolien vertailu ja pad- ja rattiohjainten kuolailu. Kiitos musiikkipelimanian, välineurheiluhulluus on saanut valikoimaansa myös soittimet.

Monet PlayStation 2:n uskolliset omistajat vannovat edelleen alkuperäisen Guitar Hero -kitaran nimeen, eivätkä suostu käyttämään kakkosen ja kolmosen mukana julkaistuja muoviskeboja. Ymmärrän kyllä. Se on Hyvä, ja ero on ollut huomattava pleikkarilla pelatessa ja xboxilla uudempia Guitar Heroja sillä &%¤/%¤/¤/%¤&%¤:n kurjalla Gibson Les Paul -muovikopiolla soitellessa. Se on ollut myös todella kestävä, apinanraivolla läpi paukutettujen ykkösen ja Rocks the 80'sin jäljiltä vain kammesta on jousi lauennut, mutta muuten toimii edelleen kuin unelma.

Koska kuitenkin arvostan ladattavaa lisäsisältöä, en tullut hankkineeksi GH kakkosta, kolmosta tai Aerosmith-painosta PS2:lle, vaan Xboxille. Ja olen tähän päivään saakka kironnut sitä, etten ostanut niitä tuossa järjestyksessä, vaan kolmosen ensin ja samassa huumassa kakkosen tietenkin vain pelinä, en kitara+peli-bundlena. Sillä kolmosen kitara on aivan kakka irrotettavine kauloineen (lue: kontaktihäiriöineen) ja yliherkkine potentiometreineen (lue: star power päälle aina kun liikkuu vähänkin, esimerkiksi hengittää). Mutta kun sit on jo se GH II pelinä, ja sen kitaraa ei saa erikseen mistään uutena, niin minkäs teet?

Sen teet, että lopulta annat periksi, ostat sen GH II -bundlen ja panet mukana olleen pelin kiertoon. Ajatus karsasti, karsastaa edelleen. Mutta näin tein. Täysin iskemättömästä pelistä saanee sentään pari ropoa enemmän etua kuin tuosta vanhasta, käytössä rähjääntyneestä levystä. Onneksi en siitäkään monta ropoa aikoinaan maksanut, joten rahallinen häviö jäänee minimaaliseksi.

Ja kyllä. On tuo kakkosen Gibson X-plorer huomattavasti noita kolmosen muoviritsoja parempi. Painoa on toki hieman vähemmän kuin Les Paulilla, koska vehje on langallinen. Mutta se langallisuuskin on etu. Les Paul syö akkuja/pattereita kuin karkkia, eikä minulla ole kotonani langattomuudesta ollut etua kuin korkeintaan siinä liikkumavapaudessa, että voi käydä jääkaapilla kitara kaulassa.

Les Pauliin verrattuna X-plorerin strummeri on miellyttävästi jäykempi, ja napit eivät ole niin "platkut". Platkuudessa on sinänsä hyötyä nopeiden juoksutusten soitossa, toisaalta platkuus tarkoittaa myös kunnon painallusvasteen puuttumista, jolloin sermien mennessä sokaisin takaisin menoon kiinni pääsy ei suju samalla "sormituntumalla" kuin X-plorerissa. Eikä tarvitse X-plorerilla todellakaan pelätä, että Star Power pärähtäisi vahingossa päälle.

Kaikkihan on toki hyvin mustatuntuu-osastoa, kun näistä puhutaan. Joku, jolle on heti ekalla osunut yksi niistä harvoista hyvistä Les Paul -yksilöistä, voi olla ihan eri mieltä. Itse taas olen tavannut vain jo valmiiksi rikkinäisiä ja muuten laaduttomia tapauksia. Sen sijaan, että jälleen kerran kävisin vaihtamassa kitaraa, mieluummin sitten hankin sellaisen vehkeen, josta tiedän entuudestaan, että susia ei ole juuri raportoitu.

Myöskin sellainen jännä huomio: Guitar Heroa pojat soittavat seisten, tytöt usein istuvat. Luulin pitkään olevani poikkeava mieluummin istuen soittavana yksilönä, mutta kun on kierrellyt paikkoja, jossa GH:ta soitellaan isolla otoksella, nimenomaan likat istuvat tai vähintään nojaavat johonkin, jos voivat. Selitys? En tiedä. Mutta yksi syy voisi olla kevyen muovivehkeen ja naisanatomian sovittamisongelma. Les Paul on kaikkein pyörein ja kömpelöin seisaallaan soitettava. Sen sijaan X-plorerin saan sovitettua tissinalusen ja lantioluun väliin nalkkiin niin hyvin, että kykenen soittamaan mukavasti seisaallaan jopa ilman hihnaa.