Dirty Window

Äitini on vannoutunut mac-käyttäjä ja oli salaa todella mielissään, kun lampunjalka-maccinsa virtalähde kosahti toissapäivnä ja täti sai tekosyyn ostaa uuden iMacin. Mahtaneeko nukkua ensi yönä uudella lelulla leikkimiseltään.

Symppaan leluillaleikkimisintoa, mutta lievästi vieroksun fanaattista käyttöjärjestelmäuskovaisuutta, joka tuntuu olevan suurinta nimenomaan ns. vaihtoehtoisten käyttäjien kuten macistien ja linux-virittelijöiden keskuudessa.

Aina välillä tulee ilolla antauduttua käyttissotaan ystäväpiirin kanssa, johon kuuluu mukavasti useita eri käyttäjäkuntia. Heissäkin macin nimeen vannojat ovat yleensä ne eniten nokkaansa pitkin muiden käyttisongelmia katsovat. Kun jonkun wintoosa kanittaa, voi olla varma siitä, että tilannetta vittuiluun ei koskaan jätetä käyttämättä. Hyvässä hengessä toki, mutta kuitenkin.

Itselläni on töissä vierekkäin sekä windows-pc että mac. Monen vuoden rinnakkainkäytön perusteella on todettava, että kummassakin on puolensa eikä mac ole mikään über-kone. Toimiva xp-ympäristö macin kaverina redusoi loppukäyttäjän näkökulmasta erot aika pieniin, usein pelkästään ohjelmistojen versioeroihin rajattaviin poikkeamiin. Esimerkiksi jotkut Adoben tuotteista toimivat fiksummin ja jouhevammin macissa, toisaalta Officea en käyttäisi macilla vaikka kirveellä uhattaisi.

En sinänsä väitä ettenkö ottaisi OS X:ää jos sen saisi 400-500 euron halpa-pc-rautaan, mutta en suoranaisesti koe suurta tappiota siitä, että 400-500 euron halpis-pc:n kanssa ei saa kuin sen Windowsin. Varsinkin kun olen pelaaja ja macille saa vain murto-osan pc:lle saatavista peleistä. Ja halvinkin pelaamiseen kelpaava mac maksaa kaksi kertaa sen kuin halvin pelaamiseen kelpaava windows-kone.

Mutta joku raja se kaiken sulattavana käyttisten multikulturalismin kannattajana se minullakin on. Nimittäin Windows Vista Home Edition, premium tai ei. Voiko joku selittää minulle mitä järkeä on esimerkiksi omissa profiileissa ja käyttäjätunnuksissa, jos loppupeleissä niillä ei ole oikeastaan mitään muuta virkaa kuin oma kotihakemisto perustiedostoille?

Käyttäjätilityyppejä on visvan home-versiossa tasan kaksi, järjestelmäoikeuksilla varustettu ja täysin ohjelmien käyttämisen tasolle rajattu peruskäyttäjä. Pelkkä peruskäyttäjä ei voi asentaa ohjelmia - edes itselleen. Järjestelmäoikeuksilla asentaessa ohjelmat asentuvat KAIKILLE. Tokikin siis on kiva, että ohjelmat ovat kaikkien käytettävissä, mutta tässä tapauksessa jos asennan vaikkapa Skypen tai Mesen, asennettu ohjelma ryhtyy kiusaamaan myös kaikkia koneen muita tunnuksia: Jos minulla on autostartissa jotain, se on muillakin. Jos minulla on ohjelman käynnistysikoni työpöydälläni, se on myös kaikkien muiden työpöydällä. Jos joku poistaa ikonin omalta työpöydältään tai ohjelman autostartistaan, se poistuu myös minulta. WTF?! Kuka helvetin ääliö tämän oikein keksi?

Vertailun vuoksi olen tutkaillut vanhan pöytäkoneen XP Home editionia, joka kyllä kunnioittaa tunnusten omia startupeja ja muita prefikoita vaikka ohjelma olisikin kaikkien käytössä. Jännä huomio on myös se, että jos haluaa XP-koneen tiedostojaon käyttöön, ei tarvitse kuin räppäistä kone päälle, sisäänkirjautumisesta viis. Visva vaatii väkisin jonkun käyttäjän sisäänkirjautumisen tiedostonjaon käynnistymiseksi. Jälleen WTF?

Joko olen totaalisen käsi ja EVO, mikä pitkän windows-käyttäjäuran ja varsinkin onnistuneen XP-käytön perusteella kuulostaa lievästi epäuskottavalta, tai sitten jokaisen uuden pc:n ostajan pitäisi saada lisäalennusta Visvan uhriksi joutumisesta ja ostohetkellä kissankorkuisilla kirjaimilla kirjattu disclaimer siitä, että koneen käyttöjärjestelmä ei tue kuin yhden käyttäjän koneita.