New York, New York

Peleillä on mielenkiintoinen vaikutus kulutustottumuksiin ja elintapoihin. Siis muunkin kuin sohvalla jäkittämisen ja pelivälineurheilun lisäksi. Pelaaminen lisää kulutusta myös muilla osa-alueilla, jos homma osataan hoitaa oikein.

Jokin aika sitten sain lisättäväksi Ikean kamasetin Sim 2 -massiiviini. Setti sinänsä on aika surkea, ja myyntihinta kaupoissa saisi olla huomattavasti alempi kuin mitä se on, sillä sisältöä ei ole kovin paljon. MUTTA! Sai se kuitenkin aikaiseksi sen, että jälleen kerran rakensin yhden iteraation omasta huushollistani Sims-maailmaan, sillä meillä tosiaan on aika Ikea-koti jo muutenkin ja monet kamasetin kamoista meillä on jo. Ja mitä tapahtui? Takaraivossani alkoi kyteä ajatus siitä, että järjestäisin olohuoneen uusiksi. Mies tutisee jo punteissaan, sillä kenen on perinteinen huonekalujen siirtelyn osa :-) Mies syyttäköön pelejä.

Pelit tekevät myös meillä sen, jota mikään matkailuohjelma tai matkatoimistoesite ei onnistu tekemään: halun mennä paikkoihin, joihin normaalisti ei tulisi mieleenkään mennä.

Taustaksi voin kertoa, että vihaan New Yorkia. Tiedän, että monet varsinkin shoppailuhullut rakastavat sitä, mutta vähä muutaman tunnin kokemukseni paikasta ja ihmisistä hieman yli 10 vuoden takaa sai minut pitkään kokemaan vilunväristyksiä aina kun ajattelinkin Isoa Omenaa. Perinteisesti nyrpeinä paskiaisina mainostetut pariisilaiset ovat maailman vieraanvaraisimpia ja ystävällisimpiä ihmisiä verrattuna New Yorkin populaatioon.

Noh. Nyt olen kovasti ryhtynyt miettimään, että jos sittenkin joskus antaisi Nykille uuden tilaisuuden. Minkä ansiosta? Hulk-, Spider-Man- ja etunenässä GTA IV-pelien ansiosta, vaikka GTA:n Liberty City ei edes ole New Yorkista mikään suora kopio.

Kun GTA IV valmistui, New Yorkin hallinto valitti suureen ääneen kuinka peli saattoi kapungin huonoon valoon. Turhaan valittavat, sillä mikä on parempi matkailumainos kuin mahdollisuus saada kierrellä huolella rakennetussa virtuaaliympäristössä imemässä tunnelmaa, tutkimassa paikkoja ja toteamassa, että jos sittenkin... ihmisistä huolimatta... ja jos kaupunkia yrittäisi ymmärtää, saattaisi ymmärtää niitä ihmisiäkin. GTA:n Liberty City antaa esikuvastaan yllättävän kiehtovan kuvan paikkana, jonka tenho avautuu, kun ei ole ihmisiä kohtaan liian kriittinen.

Sillä esimerkiksi pariisilaiset ovat mielestäni ihan mukavaa sakkia - saattaa johtua siitä, että pidän heidän kaupungistaan ja yritän olla vaivaamatta heitä liiallisella turreudella. Liiallisen turreuteen sortuu usein niin, että ei edes yritä oikeasti ymmärtää koko paikkaa, vaan katsoo oikeudekseen olla turisti paikallisten kustannuksella. Pariisissa ei tietenkään haittaa se, että osaa myös muutaman sanan ranskaa.

GTA IV ei siis aja suhteellisen täysjärkistä immeistä ryöstömurhaamaan taksikuskeja, vaan haluamaan avartamaan maailmaansa. Asia, josta minkään kaupungin matkailuviranomainen tuskin on kovin tyytymätön. Pelikehittäjien tuhannen taalan paikka onkin se, miten saada kokemukseen integroitua komponentteja, jotka hyödyntäisivät muitakin tahoja kuin pelinkehittäjiä, -levittäjiä ja pelissä dedikoituja mainospaikkoja ostaneita.

Paljon puhutaan pelien sisäisestä mainonnasta, mutta todella hyvä mainos ei ole se McDonaldisin logo Forza- tai PGR-radan kupeessa, vaan pelikokemus, joka saa vaikkapa ihmisen janoamaan sinne, missä pelialue on olevinaan ja tuomaan rahansa koko alueen yritysten kilpailtaviksi, ei vain niiden, joilla on ollut rahaa panostettavaksi pikselibanneriin. Varsinkin kun mitä järkeä on lypsää vain rahaa joltain Mäkkärin tyyppiseltä, jonka kultaiset kaaret tunnetaan joka tapauksessa pahaisimmassa alkuasukaskylässä asti.

Ja jos palataan takaisin räikeään mainontaan ja tuohon Sims 2:n Ikea-kamasettiin, niin minkä mainosarvon Ikea menettääkään sillä, että peliä ei ole saatavissa myös Ikea-liikkeistä esimerkiksi alennettuun hintaan jos ostaa tietyllä rahamäärällä oikeita Ikea-tuotteita (tai suurostajalle tietenkin ilmaiseksi). Puhumattakaan lisäsisällöstä. Siinä missä Kinder-munista saa nettikoodeja, aivan hyvin riittävästi Ikea-shoppailleen kuitissa voisi olla nettikoodi, jolla voisi käydä lataamassa lisäsisältöä Ikea-kamasettiinsä. Sama pätee tietenkin H&M-kamasettiin.

Suorastaan häiritsee miten puolitiehen jätetään hyvät rahastusmahdollisuudet, kun ei ymmärretä miten suuri vaikutus pienen pilppeen keräyshimolla voi olla.