Jag tycker om Lennart, han tycker om mig

Olympialaiset, jääkiekon MM-kisojakin pahempi vitsaus, taisivat näemmä alkaa. Luojan kiitos olen lomalla, eikä tarvitse mennä ihmisten ilmoille kuuntelemaan sitä vouhotusta.

Vaikka eihän sitä kohkausta karkuun pääse oikeasti mitenkään, kun jo jossain World of Warcraftissakin vietetään olympiabileitä. Kuka tuollaisen on antanut tapahtua? Eikös WoW ole kuitenkin perinteisesti pakopaikka oikean elämän kurjuudesta, ja kyllä se kurjuus jumalauta sisältää myös maanpäälliset helvetinpesäkkeet kuten kansainväliset urheilutapahtumat.

Ja jos ei koto-Suomen joka tuutissa kohkata suomalaisten huonosta/keskinkertaisesta/satumaisesta menestyksestä ja muusta turhasta, niin sitten ainakin ölistään dopingista, ja kuinkahan monta tänä vuonna jää kiinni. Veikkaan että about viisi. Ne tyhmimmät siitä useampisatapäisestä laumasta, joka kuitenkin jotain käyttää. Hemmetti kaikkihan ne nyt jotain käyttää, ja ne, jotka eivät ihan kehtaa mennä sääntöjen väärälle puolelle, etsivät kuumeisesti harmaata aluetta, jota ei ole vielä ehditty kieltää.

Kansainvälisestä huippu-urheilusta on jo ajat sitten tullut sellaista sirkusta ja pelleilyä, että voisivat aivan hyvin unohtaa koko doping-säännöstön ja antaa jengin käyttää mitä käyttävät. Kansa on aina halunnut leipää ja sirkushuveja, eikä siellä Colosseumillakaan gladiaattorit pelkällä pyhällä hengellä taistelleet. Kun kerran janotaan ennätyksiä ja huumaavaa tuuletusta, niin tiikeriä tankkiin vain. Urheilutohtorishenkilöt voisivat tyytyä revähtymien hoitoon ja yleiseen terveydentilan tarkkailuun - lienee kuitenkin järkevää, että vahtivat ettei tädeistä tule liian setiä.

Ärsyttää myös kaiken maailman muut lieveilmiöt kuten nämä Kiina on paha -hipit, jotka ahtavat Facebookini täyteen boikotti- sun muita mielenilmauskiertiksiä. Kätellään toisiamme globaalisti, tsippaduudaadei. Ei jumalauta kätellä. Eikä sytytellä kynttilöitä eikä harrasteta mitään muutakaan digitaalista anekauppaa, josta ei tarvitse edes maksaa sitä aneen hintaa. Kiinan ongelma ei ole mitkään ihmisoikeudet, vaan se että se on jo itsensäkin kannalta epäterveellisen iso, kuten niin moni muukin maa. Palataan niihin ihmisoikeuksiin sitten, kun kaikki yli 20-miljoonaiset maat on pilkottu osiin.

Kaikkein eniten minua tässä touhussa ärsyttää se, että minua ei ole lahjottu Beijing 2008 -pelillä. EM-futispelin kyllä sain, vaikka jalis on paskaa ihan kaikin mahdollisin tavoin. Paitsi Mario-futis. Mihinkään ei voi näemmä luottaa.

Ei voi.

Ei edes suomenruotsalaisiin stereotypioihin.

Metrossa kolme vanhempaa svenska talande bättre herraa ylipunertavissa rusketuksissaan, vaaleanpunaisissa pikeepaidoissaan, kipparikotsissaan, suorissa vaaleissa puuvillahousuissaan ja kaulalle sidotuissa villapaidoissaan olivat selvästikin, myös puheista päätellen, matkalla venesatamaan. Herrojen noustessa ylös jäädäkseen pois odotin näkeväni perinteiset nahkapurkkarit, ehkä jopa kaksiväriset, tietenkin nauhat rullille nyperrettyinä.

Ja vielä mitä.

Mihinkään ei voi luottaa.