Olen niin lomalla, että en edes ehdi blogata. Noh, asiaan kai vaikuttanee sekin, että olen ollut hetken aikaa poissa maasta. Ja nyt jossain maaseudulla.
Tukholmassa oli aivan halvatun kuuma, mutta löytyi hyvää ruokaa, oli kiva maleksia ja kuvasin muun muassa Crocseja vesialtaassa (kuva omistettu Elma-tädille).
Ennen kaikkea oli kiva olla liikenteessä aivan kaksistaan Miehen kanssa, luksustuokio josta ei ole muutamaan otteeseen tullut nauttineeksi. Yleensä ollaan reissussa aina koko perhe, tai jos saadaan Lapsi lykättyä johonkin vähäksi aikaa, niin yleensä sitten vain elbataan jossain sohvannurkassa.
Laivareissulla tuli tuhlattua niin pahasti, että lätkäisivät kouraan etusetelin, jossa toivottivat tervetuloa uudestaan ilmaiseksi tuhlaamaan vielä enemmän. Pitänee pian mennä. Ja ottaa lapsikin mukaan, ettei penska parka ihan katkeroidu.
Laivalla oli jälleen kerran leppoisaa. Ja paljon pekonia.
Tuli pidettyä myös kolmen minuutin ex-tempore-miniblogimiitti, kun aurinkoisella kannella käveli tuttu mies vastaan. Sen enempää ei ollut aikaa miitata, sillä oli kiire päihittämään 10-vuotiaita penskojen Guitar Hero -kisassa.
Kisaa vahtivat piraatit Palle ja Kalle (tai mitä niiden nimet nyt olivatkaan) katsoivat hieman pitkään, mutta totesivat että jaa, kaipa isotkin lapset saavat osallistua ja kirjasivat kohteliaina nuorina miehinä tädin mukaan, ja arvelivat että täti on noin 16-vuotias. Näin kauniin kohteliaisuuden jälkeen ei edes hävettänyt, kun tuhosin jonkun vaahtosammuttimen tulevaisuudenunelmat muovikitaristina, eikä harmittanut, kun hävisin joukolle muita vaahtosammuttimia.
Söin muuten aivan liikaa. Ihan, aivan liikaa. Vanhasta kaupungista löytyi italialainen ravinteli Agaton, jonka turistihintaisuudesta on vaikea mennä sanomaan, kun ruotsalaiset käyttävät tuota liiran ja jenin nollamääriä lähentelevää lelurahaansa. Mutta todella hyvää oli. Pizzat noin 120 kruunua/kappale, ja maku perustui todellakin täytteiden yhteispeliin eikä niiden määrään.
Niin ja siellä laivalla oli sitä pekonia. Ja hampurilaisia, joiden koko lähenteli lähes sitä 14 euron arvoaan ja ylikin. Johti myös siihen, ettei tehnyt pätkääkään mieli Burger Kingiin, vaikka olin vouhottanut BK-tarvettani viikkotolkulla.
BK:n sijaan käväisimme biodynaamisesti valmistetulla porkka-appelsiini-tiesmitämehulla ja oluella kulttuurikeskuksen kattobaarissa, joka oli todella makea paikka. Hyvät näköalat ja varsin jännä kattoympäristö. Humuksesta sun muusta ja luomumeiningistä päätellen kelpaa myös tiedostaville.
Olen myöskin iloinen, että ei ollut matkassa ketään sikaniskasuomalaista, joka ei suostu uskomaan, että kaikki ruotsalaiset ei ole homoja. Sillä. Noh. Kaupunkihan oli täynnä homoja.
Siinä on kotosuomalaiset pride-festarit aika pientä, kun miettii minkälainen markkinahulabaloo Euro-Pride tuolla lahden takana on. Joka ostosgalleria ja tavaratalo tuntui mainostavan pridea ja tarjoavan pride-aleja. Paitsi ne, jotka tarjosivat lutka-alea (slut-rea). Hienoa meininkiä, vaikka vähän huvittaakin, että mitä kaikkea pride-alesta saakaan. Olikos mopossa jotain symbolista?
Paluumatkalla löysimme laivalta turvaohjeita, joiden kieliasu sai meidät toivomaan että lähestyvä ukkosmyrsky ei aiheuta vaaratilanteita, tai varsinkaan tulipaloja. Kuvaotos on vain jäävuoren huippu, ja kukkaset kuten "när man sänder..." -> "kun mies lähetetään..." aiheuttivat hillitöntä hihitystä.
Edellämainituilla käännöskukkasäännöillä päättelimme, että seuraava lienee hoitoryhmän runkkurinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti