Tunnit hupenevat

Vajaa kuusi tuntia, ja loma alkaa. Vapauttava fiilis.



Pysyköön sää huonona koko ajan, jottei tule mitään mielitekoja lähteä
ulos kirmailemaan, vaan voi hyvällä omallatunnolla vajota sohvannurkaan
kolmeksi viikoksi. Poislukien Juttutupa 29.9, kaikki mukaan!



Tosin laiskotuksesta huolimatta tekisi kovasti mieli johonkin sillä
periaatteella, että ei se päämäärä, vaan se liike (ja tapa).
Esimerkiksi laivamatka. Pieni piipahdus jossain. Mutta ei Tallinna.



Tietenkin postilaatikkoon on viime aikoina ilmaantunut vain tarjouksia
nopeista yhteyksistä Tallinnaan. Sen lisäksi, että en juuri pidä
Tallinnasta, en halua mihinkään kovin nopeasti.



Nyt kipeästi joku hyvä tarjous Tukholmaan kiitos. Haluan kelluvaan
ravintolahelvettieriöön, josta en pääse edes pois yli puoleen
vuorokauteen. Lisäksi haluan Burger Kingiin. Tukholmassa ois. Bonuksena
nukun laivalla jostain syystä aina todella hyvin.



Pitemmällekin voisi, mutta jos nyt sitten panttaisi sitä rahaa
tammikuulle ja Eurodisneeyn. Kyllä. Olen päättänyt. Talvella
huvipuistoon. Urheiluhenkeä. Ja hyvä hotelli, jossa voi lötköttää
kylpylän altaassa, vaikka ulkona tulisi mummoja ja ukkoja alas
taivaalta.



Pitää varmaan soitella perään matkatoimistoon. Pyysin hinta-arvion
reissusta melkein viikko sitten, kun eivät viitsi netissä informoida
minkäänlaisista hinnoista. Vielä ei ole mitään kuulunut, ilmeisesti
kauppa käy, kun ei vaivauduta vastailemaan vähäpätöisiin
perhematkauteluihin. Vihaan matkatoimistoihin soittelua, mutta kai se
on pakko.