Ja veri lentää!

Argh! Kutian! Todella ikävistä paikoista! Raavin itseni verille jälleen.



Helteiden ansiosta sai koko kesän olla rauhassa niiltä iniseviltä pikku
paskiaisilta, mutta annas olla kun tuli kosteaa ja viileää.



Jos kerran uhkealla ruhollani pitää käydä salaa aterioimassa, niin
toivottavaa kuitenkin olisi, että ateriointi tapahtuisi helposti
kyhnytettävillä alueilla. Mutta ei.



Ovat jostain syystä tikanneet sormien nivelet ja akillesjänteet täyteen
paukamia. Moiset kohdat kutiavat tsiljoona kertaa pahemmin kuin
perinteinen kyynärtaive tai sääri. Ja raavi nyt siinä sitten kunnolla
muutenkaan, kun sorminivel on tollainen ärsysti muotoiltu pieni möhkyrä
ja akillesjänne pitkänsuiruna rimpsuna vailla kunnon kyhnytyspintaa
sekin. Kyllä ihon rikki saa, mutta kyhnytyksen tuoma nautinto on
raivostuttavan vähäinen.