Paarirapo

Voi kun oli ihana ja hauska ilta. Toivottavasti kaikilla osallistujillakin.



Ensin osuimme paikalle samaan aikaan Elma-täti ja minä. Sitten heti perään saapui Satujatar. Etsimme pöydän, johon saapui hetken päästä Helena. Siinä samassa myös äärest söpö Nikke. (edit: Itse
asiassa kävi niin, että Helena saapui ensin ja oli ihan yksin omassa
pöydässään kunnes tuli Nikke. Nämä kaksi tunsivat toisensa, mutta ei
meitä muita. Sitten Helena bongasi Elman, Satujatarin ja minut ja
yhytti Niken kysymään Ollaaks Me Miitinkiläisiä. Ja mehän oltiin.) Ja
hyvässä järjestyksessä tasaiseen tahtiin Veera, Hestia, Sun äitis, Zepanda, Marinadi, Helen ja lopulta (myöskin äärest söpö) PA.
Enhän unhoittanut ketään, enhän? Paitsi ihan illan viimeiset, muiden
paitsi Helenin ja Hestian jo poistuttua saapuneet rakkaan kommentoijani
Jiin ja lurkkerikollegansa Jaan (nimet ehkä muutettu), jotka
viihdyttivät meitä tyttöjä tuhmilla jutuilla ja... tuhmilla jutuilla.


Illan aikana koin Juttiksen klassisen kermaisen pyttipannun, joka on
lähes yhtä hyvä kuin Tampereen Plevnan pyttis. Eräänlaisena perinteenä
lähetin kuvan pyttiksestä Miehelle, joka onneksi näki sen vasta
syötyään jo itse massunsa täyteen jotain muuta, eikä ollut ihan niin
katkera kuin olisin toivonut.




Juttiksen kello juuttui jossain vaiheessa kello kymmeneen. Lienee joku
taktinen juttu. Joten yhtäkkiä huomasin että kello onkin puoliyö eikä
kymmenen, ja erosin Hestiasta ja Helenistä Hakaniemen torilla.
Suuntasin bussille, kun tytöt ilmeisesti lähtivät vielä kohti jotain
uutta mukavaa seikkailua Kallion suuntaan.

Illan aiheina oli
kaikkea taivaan ja maan väliltä... sekä BB. Vietin erittäin
verenkiertoa elvyttävän ja hedelmällisen mielipiteidenvaihtohetken
Helenin, Hestian ja Elma-tädin kanssa moraalista ja vastuusta. Lopulta
löysimme yhteisen sävelen. On jännää, miten jotkut asiat tarkoittavat
yksilöstä riippuen eri asioita, ja vasta suurten ponnistelujen jälkeen
löytyy se yhteinen kieli, ja yhtäkkiä valkenee, että ehkä olemmekin
tosiaan samaa mieltä, tapa käsitellä asioita on vain erilainen. Kivaa
ja kiintoisaa!

Sain Zetalta synttärilahjan. Tsydeemin,
jolla väännetään kinkkupasteijatuubista viimeisetkin tiraukset
leivälle. Ihqu! Pitää heti ostaa tuubi jotain hyvää!




Kiitoksia teille kaikille, ihanaa oli nähdä tuttuja, mukavaa nähdä
täysin uusia kasvoja. Pian uusiksi, pikkujouluaikahan alkaa ihan
justpian!