Memory lane

Heikottaa edelleen hieman. Vietin iltaa Eiran Poirotissa
Oktoberfest-hengessä, ja vaikka joinkin vain kolme tuoppia, niin
tuoppien koko oli tietenkin Oktoberfest-luokka. Ei hyvää päivää, ei
mullakaan järki toimi jos kittaan litrakolpakoita olemattomalla
viinansietokyvylläni.



Mutta mukavaa oli. Antisosiaalisena ihmisenä jaksan aina ihmetellä,
että vaikka en ole ollut missään yhteyksissä esimerkiksi kouluaikaisiin
kavereihin ja elämä on muutenkin heitellyt sinne sun tänne, minulla
tosiaan on ystäviä, jotka olen tuntenut jo 20 vuotta.



Yhtenä tapaamisen tarkoituksena olikin katsoa muun muassa niitä
kätköistäni löytyneitä vanhoja kuvia, joista kerroin vähän aikaa
sitten. Selailu oli kaikin puolin hupaisaa ("miksi me ollaan näissä
kaikissa kuvissa kännissä?") ja esimerkiksi Herra T:n (nimi muutettu)
kampaukset kautta aikain -näyttelyn saisi aikaan hyvin helposti.



Toisella seuralaisista oli myös oma albumi mukana, ja vaikka monet
kuvista oli samoja, mukana oli myös paljon materiaalia, jota en ollut
nähnyt. Ilmeisesti olen omaan varastooni valkannut aikoinaan vain niitä
kuvia, joissa en näyttänyt aivan karsealta, vähän vain.



Kuvakatsauksen perusteella myös epäilemme Olan olleen nuorena vampyyri, sillä herraa ei löydä koko satsista kuin yhdestä kuvasta, eikä siinäkään ole pääosassa.