Valheellinen totuus

Viime päivinä olen törmännyt siellä sun täällä mainintoihin Kohti itsemurhaa -blogista,
joka onkin tällä hetkellä Blogilistan luetuimpien ja kuuman listan
kuuminta hottia. Kommenttilodjussa törmää spekulointiin kyseisen blogin
ja blogaajan todenmukaisuudesta, joitain se jopa ärsyttää.


Todellisuus askaruttaa minua. Mikä on totta, mikä ei ja miksi? Onko
itse asiassa edes olemassakaan mitään, mikä ei olisi totta?


On hyvinkin mahdollista, toki, että itsemurhablogin pitäjä ei
todellisuudessa ole sitä mitä väittää, ja että blogi itsessään on vain
hyvin muotoiltu mielipideblogi yhteiskuntamme tabuimpiin kuuluvasta
aiheesta. Mutta tekeekö se siitä silti vähemmän totta? Onko ikeensä
alla nääntyvän työläisen tai vammaisen lapsen äidin blogi jotenkin
enemmän totta? Jos kummassakaan tapauksessa emme koskaan näitä blogien
taakse kätkeytyviä ihmisiä tapaa, ne voivat kaikki olla aivan yhtä
sepitettä kuin tottakin, mutta loppuunpalaneiden ja omaishoitajien
blogeissa ei koskaan käy kukaan epäilemässä blogin todenperäisyyttä.


Blogimaailmassa kaikki on aivan yhtä suuresti totta kuin sepitettäkin.
Kokonainen persoona ei mahdu yhteen blogiin, joten kaikki ovat
vajavaisia - valheellisia. Mutta kuitenkin totuus on koko ajan läsnä
siltä osin, kun lukija saa mielikuvan eletystä elämästä, maailmasta
jonkun muun silmin.

On itse asiassa hyvin harmillista, miten
todellisuus halutaan rajata niin tarkasti, koska oikeasti tärkeätkin
aiheet joutuvat siksi usein vastaamaan turhiin syytöksiin, jotka syövät
itse asialta voimaa - kuten itsemurhablogissa, jonka tärkeys ei ole
autenttisuudessa vaan itse aiheessa. Aihe on karmaisevan tosi useille
tuhansille suomalaisille vuosittain, eikä siitä blogaaminen ole pelkkää
sosiaalipornoa.

Tabuista aiheista yhtä lailla on hienoa,
että monet huumeidenkäytön kanssa painiskelevat ovat löytäneet tiensä
blogimaailmaan. Harmillista on kuitenkin se, että vaikka näitä
toipumis- ja katkollaolotarinoita riittää, hyvin vähän, jos lainkaan,
on niitä, jotka uskaltaisivat kirjoittaa päihteisestä elämästään
silloin kun se on vielä päällä, eikä välttämättä edes oikeasti ole
ongelma. Kaipaisin myös itsemurhablogin sukulaisia - eutanasiablogeja.


Edes hypoteettisina ilmentyminä niitä olisi hyvä nähdä. Niistä
kuitenkin muotoutuu pala todellisuutta, vaikka ihmiset niiden takana
eivät loppujen lopuksi olisikaan sitä, mitä antavat ymmärtää. Niin
harva ihminen on loppujen lopuksi halukas puhumaan vaikeista asioista,
joten on ihan hyvä jos heidät saa ajattelemaan asiaa edes
"huijaamalla".