Kiitokset ikäville ihmisille

Noin. Loma on vihdoinkin tehnyt tehtävänsä. Unohdin mikä viikonpäivä
tänään on. Ei ettäkö sillä olisi mitään merkitystä, en ole siis jäänyt
mistään paitsi.


No olihan se jo aikakin, lomasta sentään on jo kulunut karvan verran
yli puolet. Toisaalta nopeaa toimintaa, sillä tuntuu, että loma alkoi
vasta viime sunnuntaina, kun pääsi lopullisesti vanhasta kämpästä eroon
ja pystyi aloittamaan täysipainoisen uudesta asunnosta nauttimisen.


Pakko sanoa, että on se hyvä että elämässä tapahtuu ikäviä asioita.
Moni hyvä asia jäisi muuten tapahtumatta. Kiroilin kun turkkilainen
edellisen vuokranantajan halpamaista käytöstä, ja olin kovasti
harmissani jo etukäteen uuden asunnon etsimisestä ja muuttamisesta
aiheutuvista kustannuksista ja päänvaivasta. Toisaalta olisi pitänyt jo
osata luottaa sairaan hyvään tuuriini, mikä ei tälläkään kertaa siis
pettänyt.

Muutto maksoi aika lailla, uusien huonekalujen
muodossa lähinnä, ja kuukauden mittaiseksi venynyt muuttopuuha söi
sielua. Mutta nyt on kaikki niin totaalisen paremmin.

Uusi
kämppä on ihana. Tilaa on runsaasti, piha on messevä, kellaritiloihin
majoittaisi vaikka pienen valtion ja lähin 24h kauppa on
kirjaimellisesti kivenheiton päässä - ja kannattaa muistaa että minä
olen todella kurja kivien heittelijä. Okei, ne viiskytykstoista
tv-kanavaa puuttuu, mutta se nyt on aika pieni murhe kuitenkin.


Joten kai sitä on pakko kiittää kaiken maailman ikäviäkiä tyyppejä
siitä, että pakottavat minut tekemään elämästäni aina vain paremman.
Silloin kun on tasapaksusti hommat reilassa, niin harvemmin tulee
viitsineeksi. Mutta kun oikein ketuttaa, niin huomaa tekevänsä
melkeinpä ihmeitä.