Hyvä työ, jotakuinkin

Aamulla matkalla töihin Viikintien ja Itäväylän liittymän läheisyydessä
hortoili vanhempi, laiha mies sairaala-asussa keskellä tietä suunta
kohti Itäväylää.


Myönnän olevani kylmä, välinpitämätön kaupunkilainen - osaksi koska
pelkään erinäisiä hassuja asioita - mutta kadonneet, hylätyt tai
epämääräisesti hortoilevat ihmiset ja eläimet minun on aivan pakko
saattaa jonkun viranomaisen tietoon. Soitin poliisille ja annoin
sijainnin tuntomerkit niin hyvin kuin taisin. Lähistöllä on niin
sairaalaa kuin lukuisaa vanhustentaloakin, joten jossain niistä varmaan
joku olisi piakoin miestä kaivannut.

Puhelun tehtyäni toki
tunsin itseni heti paremmaksi ihmiseksi. Siitäkin huolimatta, että
olisi pitänyt pysähtyä - edes vähän matkan päähän - tarkkailemaan
tilannetta, eikä vain hurauttaa ohi ja pirauttaa pikaisesti
virkavallalle, koska pomo olisi hirttänyt jos olisin myöhästynyt
töistä.

Toisaalta ehkä parempi edes se soitto, se ei paljon
maksa. Tuli taas mieleen se perhetutun poika, joka Lordin torikeikan
ryöstöhakkauksen kohteeksi joutumisen jälkeen raahusti käytännössä
alasti ja verissä päin keskustasta Vuosaareen asti, eikä kukaan
pysähtynyt - tai edes ohi ajaessaan soittanut miehelle apua.